1.1. Luovuus ja radikaali luovuus

Mitä luovuus on? Mikä tekee luovuudesta radikaalia?

---

Jotta voisimme määritellä, mitä radikaali luovuus on, meidän on ensin määriteltävä sen ydinkäsite: luovuus.

Luovuustutkijat määrittelevät luovuuden yleensä kyvyksi kehittää ja tuottaa uusia ja hyödyllisiä tuotteita (Stenberg ja Lubart, 1999, Amabile, 2018). Diedrick ym. (2015) sanovat, että mitä uudempi idea on, sitä luovempi se on. Lisäksi joidenkin tutkijoiden mukaan luovuuden tuloksella on oltava jonkinlaista yllättävää (Simonton, 2012), aitoa (Corazza, 2016) tai esteettistä arvoa (Kharkhurin, 2014). Kukin näistä auttaa arvioimaan, miten paljon eri asiantuntijuuden ja kulttuurin alojen tuotoksissa esiintyy luovuutta. 

Tieteellisissä luovuuden tutkimuksissa uutuuden (omaperäisyyden) ja hyödyllisyyden (tarkoituksenmukaisuuden) yhdistelmä on kuitenkin olennainen, jotta ideaa, tuotetta tai palvelua voidaan pitää luovana (Runco & Jaeger, 2012). Jos idea ei ole uusi, sen hyödyllisyydellä ei ole suurta merkitystä. Jos idea on uusi, sen hyödyllisyys määrittää, kuinka luovana sitä pidetään. Toisin sanoen luovuus voidaan ymmärtää taitona luoda tai tavoitella muutosta hyödyllisen uutuuden avulla.

Yksi tapa ajatella radikaalia luovuutta on verrata sitä inkrementaaliseen, vähittäiseen, luovuuteen. Inkrementaalinen  viittaa muutokseen, joka tapahtuu asteittain tai askel askeleelta. Inkrementaalisella luovuudella tarkoitetaan siis luovuutta, jossa muutos perustuu jo olemassa olevaan. Pohjimmiltaan inkrementaalinen luovuus johtaa muutoksiin jo olemassa olevissa käytännöissä ja tuotteissa.

Radikaali (“radical) puolestaan tarkoittaa juuresta lähtevää tai alkuperään liittyvää; se on synonyymi sanalle “perustavanlaatuinen”. Radikaalilla luovuudella tarkoitetaan luovuutta, joka haastaa, mullistaa tai muuttaa perusteellisesti jotakin jo olemassa olevaa. Esimerkiksi Gilson ja Madjar (2011) määrittelevät radikaalin luovuuden ”ideoiksi, jotka poikkeavat olennaisesti olemassa olevista käytännöistä ja vaihtoehdoista” sekä ”uusiksi ja innovatiivisiksi viitekehyksiksi ja prosesseiksi”.

Toinen tapa ajatella radikaalia luovuutta on, että se on uutuuden ylin aste. Kaufmann (2003) ehdotti, että jotta ideaa, teosta tai esinettä voidaan pitää luovana, uutuuden lisäksi on hylättävä aiemmin hyväksytyt ajatukset. Hausmanin (1987) mukaan luovuuden käsite synnyttää tunteen radikaalista uutuudesta. Se eroaa inkrementaalisesta uutuudesta, jossa on vallitsevaan tilanteeseen liittyen vain minimaalisia eroja. 

 

Muutoksen aikaansaaminen

Mihin radikaalia luovuutta tarvitaan?

---

Tiedämme, että luovuus liittyy olennaisesti muutokseen. Tiedämme myös, että kun luovuus on radikaalia, se johtaa nykyisten käytäntöjen muutokseen ja mahdollistaa läpimurtoja (Gilson & Madjar, 2011).

Aalto-yliopiston fysiikan lehtorin Janne Halmeen mukaan radikaali luovuus ilmenee ”kenties niin epätavanomaisena ajattelutapana, että se yllättää ihmiset”. Eräs Toward Radical Creativity -tutkimushankkeen haastateltava käytti samankaltaista ilmausta: ”radikaali tarkoittaa todellista paradigman muutosta” (Björklund ym., 2022).

Tällä kurssilla radikaali luovuus tarkoittaa paradigmaa muuttavaa luovuutta – luovuutta, joka on luonteeltaan disruptiivista tai uraauurtavaa tai joka muutoin tuo mukanaan merkittävän muutoksen tavanomaiseen, tyypilliseen tai oletettuun verrattuna.

Sanalla radikaali voi olla myös kielteisiä konnotaatioita, ja joskus se liitetään aggressiivisuuteen tai vastakkainasetteluun. Samoin luovuutta – radikaalia tai inkrementaalista – voidaan käyttää sekä myönteisissä että kielteisissä tarkoituksissa. Radikaalin luovuuden keskeisessä määritelmässä ei käsitellä sitä, onko muutos luonnostaan hyvä vai huono. Sen sijaan meidän on luovina tekijöinä oltava tietoisia, kriittisiä ja tarkoituksellisia luovuutemme suhteen. Tällä kurssilla radikaalia luovuutta tutkitaan, käsitellään ja harjoitetaan keinona positiivisen radikaalin muutoksen aikaansaamiseksi maailmassa.

Radikaalin luovuuden tunnistaminen

Kuka päättää, mikä on radikaalia?

---

Koska luovuutta voidaan soveltaa niin moniin asioihin, tämä radikaalin luovuuden synnyttämä paradigman muutos on hyvin kontekstisidonnainen. Idea voi olla radikaalisti luova, samoin kuin lopputulos tai tapa tehdä jotakin. Sitä voidaan hyödyntää suunnittelussa ja toteutuksessa sekä hyvin erilaisilla aloilla ja alueilla.

Ajatellaanpa esimerkiksi matkapuhelimia. Nuorempien sukupolvien voi olla vaikea uskoa, että vuonna 1995 vain harva suomalainen omisti matkapuhelimen. Kannettava puhelin oli aikanaan vallankumouksellinen keksintö. Vuonna 1983 markkinoille tullut Motorola Dynatac 8000X, joka tunnettiin myös nimellä ”tiiliskivi”, oli ensimmäinen kannettava puhelin. Se muutti puhelinliikenteen paradigmoja.

Ajan myötä matkapuhelimet kehittyivät. Vuosituhannen vaihteessa keksittiin kamerapuhelin, ja WAP-protokollan (Wireless Applicanion Protocol) myötä myös tavallisten käyttäjien oli mahdollista selata matkapuhelimillaan internetiä, joskin rajallisesti. Vuonna 2007 Apple julkaisi ensimmäisen iPhonen, jossa oli käyttäjäystävällinen kosketusnäyttö. Se poikkesi merkittävästi muista tuolloin käytössä olleista matkapuhelimista.

Jälkikäteen tarkasteltuna näitä muutoksia voidaan hyvinkin pitää inkrementaalisina. Kameralla, internetillä ja kosketusnäytöllä varustetut puhelimet ovat nykyään kiistatta normi, joten niiden kehityskulku voi hyvinkin tuntua luonnolliselta jatkumolta. Mutta tietoliikennealalla tehtiin tuolloin mullistavia innovaatioita. Ja jos tarkemmin ajattelee, kaikki kolme keksintöä ovat sittemmin vaikuttaneet olennaisesti tapaan, jolla me nykyisin kommunikoimme.

Ei ole aina helppoa sanoa, onko jokin asia radikaalisti luova vai ei. Radikaalisti luovia ideoita ei myöskään aina tunnusteta tai ne eivät aina menesty. Usein voi tuntua helpommalta ja turvallisemmalta jatkaa inkremetaalisen muutoksen tiellä ja sopeutua vallitsevaan tilanteeseen. Mutta se merkitsisi radikaalin luovuuden tarjoamien valtavien mahdollisuuksien menettämistä.

Kuka sitten päättää, mikä on radikaalisti luovaa ja mikä ei?

Se riippuu osin kontekstista. Radikaali luovuus voidaan tunnistaa ja sitä voidaan arvioida useilla tasoilla: luovan työn yleisön, luovan työn kentän, luovaan projektiin osallistuvan tiimin ja yksilön tasolla.

Yleisöllä tarkoitetaan työn vastaanottajia, kuten johtajia, työyhteisöjä tai loppukäyttäjiä. Joskus yleisö on jo ensi hetkestä lähtien radikaaliuden tunteen vallassa – heti kun he saavat tietää uudesta ideasta tai tuotteesta, he ymmärtävät, että se muuttaa merkittävästi heidän tapaansa ajatella, työskennellä ja elää. Toisinaan taas radikaalius ymmärretään vasta jälkikäteen. Seuraukset voivat olla radikaaleja koko yhteiskunnan kannalta, kuten sosiaalisen median ja matkapuhelinten tapauksessa, eivätkä vaikutukset ole aina pelkästään hyviä. Tämä on muistutus siitä, että radikaalin luovuuden tunnistaminen on otettava vakavasti, sillä sen vaikutus voi olla voimakas.

Kentän tasolla tunnistajina toimivat kyseisen aiheen asiantuntijat tai käytännön osaajat. Csikszentmihalyi (2015) puhui tiedon portinvartijoista, jotka päättävät, mitkä luovat teokset tietyllä alalla tunnustetaan ja otetaan mukaan. Selvintä tämä on kuvataiteen alalla, jossa ei ole olemassa minkäänlaisia helposti määriteltäviä objektiivisia kriteerejä hyvälle taideteokselle ja jossa galleristit, kuraattorit ja apurahalautakunnat näyttelevät keskeistä roolia. Vaikka alalla arvostetaan radikaalia luovuutta, se myös uhkaa olemassa olevaa paradigmaa ja siitä hyötyviä tahoja. Siksi portinvartijoiden arvot ja näkemykset ovat ratkaisevassa asemassa: he voivat rohkaista kenttää suhtautumaan avoimesti uusiin luoviin virtauksiin ja positiivisiin muutoksiin.

Kolmas taso on tiimi. Yleensä luovan idean kehittämiseen osallistuu ryhmä ihmisiä, jotka luovat yhdessä ja joiden taidot täydentävät toisiaan. Tiimi, joka on avoin radikaalille luovuudelle, toimii luovasti (ottaa riskejä tai kokeilee) havaitessaan merkkejä radikaalista luovuudesta.

Radikaalin luovuuden voi tunnistaa myös luova yksilö itse. Meillä kaikilla voi olla erilaisia asiantuntemukseemme, kokemukseemme, kulttuuritaustaamme ja arvoihimme liittyviä käsityksiä ja uskomuksia siitä, mikä on radikaalia.

Jotta radikaalisti luova idea todella vaikuttaisi myönteisesti yhteiskuntaan, se on tunnistettava ja sitä on arvostettava ja edistettävä kaikilla näillä tasoilla.

Radikaalin luovuuden mittakaava

Muutoksen luominen itselle ja muille

---

Vaikka luovien yksilöiden ponnistelut ovat muutoksen aikaansaamisen kannalta tärkeitä, laajamittaiseen muutokseen tähtäävä radikaali luovuus on joukkuelaji, jota on tuettava kaikilla tasoilla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että radikaalin luovuuden on oltava suurta tai mahtipontista – sitä voi tapahtua eri kokoluokissa.

Esimerkiksi globaalille yleisölle suunnatun uraauurtavan teknologian kehittäminen voi olla radikaalisti luovaa, mutta niin voi olla myös jokin sellainen toiminta, jonka vaikutusalue on rajallisempi. Tällainen voi olla esimerkiksi muutos, jolla on merkittäviä seurauksia pienessä yhteisössä tai tuttavapiirissä. Radikaalisti luovia muutoksia voi tapahtua myös silloin, kun yksilö ratkaisee henkilökohtaisen elämänsä haasteita uutta luovalla tavalla.

Luovuus on perinteisesti liitetty itseilmaisuun. Tällaisen luovuuden tuloksena voi syntyä kaunis ja koskettava mestariteos tai jotakin arkipäiväisempää, kuten musisointia yhdessä ystävien kanssa. Perinteinen näkemys luovuudesta itseilmaisun muotona eroaa siitä tavasta, jolla luovuutta tällä kurssilla useimmiten käsitellään: meille luovuus on muutoksen, jopa radikaalin yhteiskunnallisen muutoksen, lähde. Radikaalisti luova yhteiskunnallinen muutos voi olla jokapäiväistä toimintaa, joka synnyttää hidasta muutosta esimerkiksi perheissä ja työpaikoilla, tai se voi olla jotakin poikkeuksellista ja välittömästi vaikuttavaa.

Jokainen on luova, ja jokainen voi myös olla radikaalisti luova. Uskomme, että luovuutta ja radikaalia luovuutta voidaan opettaa; meidän on vain pohdittava tarkemmin, miksi ja miten.

Amabile, T. M. (2018). Creativity in context: Update to the social psychology of creativity. Routledge.

Beghetto, R. A. (2021). There is no creativity without uncertainty: Dubito Ergo Creo. Journal of Creativity, 31, 100005.

Björklund, T. ; Eriksson, V. ; Feng, X. ; Klenner, Niko ; Kuukka, A. ; van der Marel, F. (2022). Toward Radical Creativity report Available at: https://designfactory.aalto.fi/creatnet/

Csikszentmihalyi, M. (2015). The systems model of creativity: The collected works of Mihaly Csikszentmihalyi. Springer.

Diedrich, J., Benedek, M., Jauk, E., & Neubauer, A. C. (2015). Are creative ideas novel and useful?. Psychology of aesthetics, creativity, and the arts, 9(1), 35.

Gilson, L.L., & Madjar, N. (2011). Radical and incremental creativity: Antecedents and processes. Psychology of Aesthetics, Creativity, and the Arts, 5(1), 21.

Giovanni Emanuele Corazza (2016) Potential Originality and Effectiveness: The Dynamic Definition of Creativity, Creativity Research Journal, 28:3, 258-267.

Glăveanu, V.P. (2014). The psychology of creativity: A critical reading. Creativity. Theories-Research-Applications, 1(1), 10-32.

Hausman, C. R. (1987). Philosophical perspectives on the study of creativity. Frontiers of creativity research: Beyond the basics, 380-389.

Kharkhurin, A.V. (2014). Creativity. 4in1: Four-criterion construct of creativity. Creativity research journal, 26(3), 338-352.

Mark A. Runco & Garrett J. Jaeger (2012) The Standard Definition of Creativity, Creativity Research Journal, 24:1, 92-96, DOI: 10.1080/10400419.2012.650092

Simonton, D.K., (2012). Taking the US Patent Office criteria seriously: A quantitative three-criterion creativity definition and its implications. Creativity research journal, 24(2-3), 97-106.

Sternberg, R., & Lubart, T. (1998). The Concept of Creativity: Prospects and Paradigms. In R. Sternberg (Ed.), Handbook of Creativity (pp. 3-15). Cambridge: Cambridge University Press. doi:10.1017/CBO9780511807916.003

Torrance, E. P. (1988). The nature of creativity as manifest in its testing. In R. Sternberg (Ed.), The nature of creativity: Contemporary psychological perspectives (pp. 43-75). Cambridge: Cambridge University Press.