1.3 Näkökulmia radikaaliin luovuuteen

Luovuutta laatikon sisä- ja ulkopuolella

Miten löytää luovia ratkaisuja?

---

Margaret Boden (2004) luokitteli ihmisen luovuuden kolmeen eri tyyppiin: yhdistelevään luovuuteen (tuttuja tai olemassa olevia asioita liitetään uudella tavalla yhteen, jotta saadaan aikaan jotain uutta), tutkivaan luovuuteen (kartoitetaan käsiteavaruutta) ja transformatiiviseen eli muuntavaan luovuuteen (muutetaan käsiteavaruutta niin, että pystytään ajattelemaan asioita, jotka ennen olivat mahdottomia). Käsitteellinen tila viittaa tietyn alan tai aiheen taustalla oleviin sääntöihin, rakenteisiin tai oletuksiin.

Bodenin kolme luovuustyyppiä voidaan nähdä jatkumona. Käsitteellisen tilan muuttaminen mahdollistaa sellaisten ideoiden tai ajatusten keksimisen, jotka olivat aiemmassa viitekehyksessä mahdottomia. Tämä luovuuden muoto on muutakin kuin pelkkää olemassa olevien elementtien tutkimista tai yhdistelemistä tietyllä tutkimusalueella tai toimialalla; siihen liittyy itse tutkimusalueen tai toimialan muuttaminen siten, että ajattelulle ja innovoinnille avautuu täysin uusia mahdollisuuksia.

• Yhdistelevä luovuus on luovuuden välittömin muoto. Siinä olemassa olevia ideoita, käsitteitä tai elementtejä yhdistetään uusilla tavoilla, jotta saadaan aikaan jotakin uutta. Tämä ei edellytä tutkimusalueen tai toimialan perussääntöjen muuttamista, vaan ainoastaan uusien yhteyksien tai suhteiden näkemistä tunnettujen elementtien välillä.
• Tutkiva luovuus merkitsee syvempää sitoutumista tutkimusalueeseen tai toimialaan. Yksilö tai ryhmä kartoittaa järjestelmällisesti rajoja ja mahdollisuuksia olemassa olevien sääntöjen tai käsitteiden puitteissa. Kyse on tunnetun alueen tai toimialan rajojen ylittämisestä ja uusien, vakiintuneisiin rakenteisiin sopivien oivallusten tai innovaatioiden löytämisestä.
• Transformatiivinen luovuus edellyttää olemassa olevan käsiteavaruuden muuttamista tai laajentamista. Kun muutetaan tutkimusalueen tai toimialan sääntöjä, oletuksia tai perusrakenteita, täysin uudenlaiset ideat ja innovaatiot tulevat mahdollisiksi. Muuntava luovuus mahdollistaa sen, että ajateltavissa olevat asiat kuvitellaan uudelleen, mikä tuottaa ajatuksia ja luomuksia, joita ei olisi voinut olla olemassa alkuperäisten parametrien puitteissa. 

Tämä kolmas luovuustyyppi on kaikkein radikaalein (Gaut 2010).

Kaikissa kolmessa luovuuden muodossa on mahdollista kehittyä, vaikka emme voikaan koskaan täysin hallita luovuutta. Sen sijaan voimme luoda henkisen ja fyysisen tilan, jossa luovuus voi tapahtua. Voimme vaalia hedelmällistä maaperää ja istuttaa siihen siemeniä, joista voi itää radikaalia luovuutta.

Radikaali luovuus oikeassa elämässä

Miten olla radikaalisti luova? Miltä radikaaliin luovuuteen pyrkiminen näyttää?

---

Jotta ymmärtäisimme paremmin luovuutta, meidän on hyödyllistä tutkia niiden ihmisten elämää ja kokemuksia, joiden tehtävänä on olla luova. Mitä he ajattelevat termistä radikaali luovuus? Mitä se merkitsee heille käytännön tasolla? Aalto-yliopistossa toteutetussa laadullisessa tutkimushankkeessa tutkittiin juuri tätä. Radikaali luovuus on yksi Aallon keskeisistä arvoista, ja siksi siitä keskustellaan usein. Tämän vuoksi Aalto-yliopisto on ihanteellinen paikka tutkia, mitä radikaali luovuus tarkoittaa ja miten se toteutuu, jos toteutuu.

Tutkimuksessa havaittiin, että ihmiset käsitteellistävät radikaalia luovuutta seuraavien toisiinsa olennaisesti liittyvien elementtien kautta: prosessi ja lopputulos; yksilöllinen ja kollektiivinen; sattumanvarainen ja tarkoituksellinen. Nämä elementit auttavat kehystämään radikaalin luovuuden käsitettä ja tuomaan sen lähemmäs käytäntöä. Seuraavassa käymme läpi kaikki kuusi elementtiä.

 

Radikaalin luovuuden kuusi elementtiä

Prosessi ja lopputulos

---

Radikaalisti luovalla prosessilla tarkoitetaan uudenlaista lähestymistapaa ongelmanratkaisuun tai tutkimuskysymyksen käsittelyyn. Tutkimuksessa tämä voi tarkoittaa menetelmien lainaamista muilta tieteenaloilta ja niiden soveltamista uuteen kontekstiin tai jopa yhteistyötä eri alojen tutkijoiden kanssa. Koulutuksessa radikaali luovuus prosessina voisi tarkoittaa sitä, että tehdään tilaa kokeelliselle työskentelylle erilaisia menetelmiä ja aktiviteetteja hyödyntäen.

Radikaalisti luovia lopputuloksia arvioidaan yleensä sen perusteella, miten merkittävä vaikutus niillä on yhteiskuntaan. Radikaalisti luova lopputulos on yllättävä ja saattaa vaikuttaa jopa mahdottomalta. Joskus sitä ei edes hyväksytä, kun se otetaan ensimmäisen kerran käyttöön. Esimerkiksi Galileo Galilein tähtitieteellinen havainto Jupiterin kuista johti ideoihin, jotka olivat aluksi radikaaleja, mutta joita nykyään pidetään merkittävinä panoksina fysiikan ja tähtitieteen kehitykselle.

Prosessissa on siis kyse jonkin asian tekemisestä tai valmistamisesta uudella tavalla, kun taas lopputuloksessa on kyse siitä, että idealla tai tuotoksella on transformatiivinen vaikutus yhteiskuntaan.

 

Yksilö ja kollektiivi

---

Yksilötasolla radikaalin luovuuden katsotaan tarkoittavan henkilökohtaisia ajattelutapoja ja käytäntöjä, jotka luovat perustan radikaalille luovuudelle. Esimerkiksi ennakkoluulottomuus, halu oppia muilta ja aktiivinen kokeileminen voivat kaikki auttaa luomaan uusia toimintatapoja ja johtaa uudenlaisiin lopputuloksiin. Tämä voi vaatia hieman rohkeutta, sillä radikaali luovuus edellyttää usein tavanomaisesta poikkeavaa toimintaa. Kurssin toisessa luvussa tarkastellaan lähemmin yksilön taitoja radikaalisti luovien ideoiden mahdollistajina.

Kollektiivisen näkökulman osalta radikaali luovuus perustuu usein useiden näkökulmien yhdistämiseen. Yhteistyö on tärkeää ja edellyttää käytäntöjä, joilla luodaan ja tutkitaan erilaisten ihmisten jakamia yhteisiä merkityksiä. Yliopistoissa tämä voi toteutua monitieteellisenä yhteistyönä useilla tasoilla: opiskelijoiden ryhmätyönä, vierailevina luennoitsijoina, yhteisopettajina ja yhteisohjaajina. Käsittelemme kollektiivista näkökulmaa tarkemmin neljännessä luvussa.

 

Serendipiteetti ja tarkoituksellisuus

---

Tämä alaluku on käsitellyt luovuuden eri tapoja: yhdistävää, tutkivaa ja transformatiivista. Lisäksi siinä on esitelty tutkimusta siitä, miten Aalto-yliopiston luovat ihmiset kokevat radikaalin luovuuden omassa työssään, mikä on näyttänyt, että se on paljon enemmän kuin vain uusien tuotteiden ja muiden lopputulosten luomista.

• Luovuus voi liittyä lopputulokseen, mutta myös itse prosessiin.
• Polku voi olla hyvin tarkoituksellinen, mutta luovuuden ammattilaiset ottavat myös sattumaa hyödyntävän serendipiteetin vakavasti.
• Radikaali luovuus tapahtuu joskus yksilötasolla, mutta ehkä sitäkin useammin yhteisöissä ja yhteistyössä.

Tämä alaluku käsitteli luovuuden eri tapoja: yhdistävää, tutkivaa ja transformatiivista. Lisäksi siinä esiteltiin tutkimusta siitä, miten Aalto-yliopiston luovat ihmiset näkevät radikaalin luovuuden omassa työssään. Tämä avasi ilmiön käsittämään paljon laajemman näkökulman kuin vain uusien lopputulosten luomisen.

• Luovuus voi liittyä lopputulokseen, mutta myös itse prosessiin.
• Polku voi olla hyvin tarkoituksellinen, mutta luovuuden ammattilaiset ottavat sattuman myös vakavasti.
• Radikaali luovuus tapahtuu joskus yksilötasolla, mutta ehkä useammin kollektiivissa

Björklund, T. ; Eriksson, V. ; Feng, X. ; Klenner, Niko ; Kuukka, A. ; van der Marel, F. (2022). Toward Radical Creativity report Available at: https://designfactory.aalto.fi/creatnet/ 

Boden, M. A. (2004). The creative mind: Myths and mechanisms. Psychology Press.

Gaut, B. (2010). The philosophy of creativity. Philosophy Compass, 5(12), 1034-1046.

Gilson, L. L., & Madjar, N. (2011). Radical and incremental creativity: Antecedents and processes. Psychology of Aesthetics, Creativity, and the Arts, 5(1), 21.

Gilson, L. L., Lim, H. S., D’Innocenzo, L., & Moye, N. (2012). One size does not fit all: Managing radical and incremental creativity. The Journal of Creative Behavior, 46(3), 168-191.

Madjar, N., Greenberg, E., & Chen, Z. (2011). Factors for radical creativity, incremental creativity, and routine, noncreative performance. Journal of applied psychology, 96(4), 730.