1.5. Radikaalin luovuuden arvo

Miksi radikaalin luovuuden pitäisi kiinnostaa? Miksi yhteiskunnat tarvitsevat sitä?

---

Luovuustutkijoiden mukaan radikaali luovuus eroaa muista luovuuden muodoista, koska se synnyttää uusia ideoita, jotka ovat alallaan vallankumouksellisia. Usein tämä on riskinottohalun ansiota, johtaa paradigman muutokseen ja muuttaa ihmisten elämäntapoja. Luovuus ja radikaali luovuus -alaluvussa yksi radikaalin luovuuden määritelmä oli sen kyky saada aikaan suuria muutoksia. Tästä näkökulmasta katsottuna radikaali luovuus voidaan ymmärtää mahdollistavaksi disruptiiviseksi innovaatioksi, joka johtaa edistykseen taloudessa, teknologiassa, taiteessa, terveydenhuollossa, tieteessä ja koulutuksessa.

Joidenkin tutkijoiden mielestä radikaali luovuus on 2000-luvun talouden tärkein elementti, mikä näkyy uusien yritysten ja pienyritysten toiminnassa. Yrittäjyyden taloustieteen synty voidaan jäljittää 1900-luvun alun taloustieteilijään ja valtiotieteilijään Joseph Schumpeteriin, joka tunnetaan suhdannevaihteluita ja luovaa tuhoa koskevista teorioistaan. Vuonna 1994 julkaistussa kirjassaan Capitalism, Socialism and Democracy hän kirjoitti seuraavasti:

”Yrittäjien tehtävä on uudistaa tai perusteellisesti muuttaa tuotannon rakenteita ja tapoja hyödyntämällä keksintöjä tai yleisemmin hyödyntämällä ennen havaitsemattomia teknologisia mahdollisuuksia uusien tuotteiden tuottamiseen, tuotteiden tuottamiseen uudella tavalla, ottamalla käyttöön uusia raaka-ainelähteitä, avaamalla uusia markkinoita tai organisoimalla toimintoja uudelleen.”

Lainaus kuvaa epäsuorasti radikaalia luovuutta – hiukan samoin kuin yrittäjyyden ajatellaan edistävän teknologista kehitystä. Schumpeter ajatteli, että suuryritykset vastustavat muutosta, mikä ajaa yrittäjähenkiset ihmiset perustamaan omia yrityksiä, joissa he voivat harjoittaa innovatiivista toimintaa.

Startup-yritykset voivat näytellä ratkaisevaa roolia radikaalisti luovien tuotteiden luomisessa. Niistä voi kasvaa vaikutusvaltaisia innovaattoreita, jotka mahdollistavat kehityksen, talouskasvun ja paremman elämänlaadun.

Myös suuryritykset voivat tuottaa disruptiivisia innovaatioita, ja talouskasvun näkökulmasta nekin ovat luonnollisesti tärkeitä toimijoita. Myöhemmin elämässään Schumpeter kehitti termin ”luova tuho”, jolla hän viittasi siihen, että kaikkien yritysten, niin pienten kuin suurtenkin, on innovoitava pitääkseen jalat maassa, joka on liukumassa pois niiden alta (Silverthorne, 2007). Yrityksillä ei ole varaa olla keksimättä itseään uudelleen, sillä niiden kilpailijat pohtivat joka tapauksessa mahdollisuuksia parantaa toimintaansa tai kehittää disruptiivisia innovaatioita.

 

Luovuuden taloudellinen arvo

Innovaatiot ja luovat ratkaisut luovat taloudellista arvoa

---

Innovaatiot ovat ratkaisevan tärkeitä kansantalouden kannalta. Moderni talousjärjestelmä tarvitsee investointeja, joilla tuetaan rohkeita ideoita ja innovatiivisia lähestymistapoja.

Professori Matti Pohjola korosti talouskasvun ja tietotyöläisten välistä yhteyttä vuoden 2017 Taloudenpuolustuskurssilla:

“Vuoden 1860 jälkeen kasvusta 2/3 on syntynyt ideoista ja 1/3 koulutuksesta. Kiinteän pääoman osuus on ollut vähäinen. Ennen ideat tulivat teollisuudesta, tänä päivänä tietotekniikasta. Ennen kaikkea ideoita syntyy tietointensiivisillä palvelualoilla.”

Mistä tietotyöläiset saavat ideansa? Neurotieteelliset tutkimukset osoittavat, että ihmisaivojen luova ajattelu perustuu havaitsemisen (mihin ärsykkeisiin kiinnitämme huomiota ja miten tulkitsemme niitä), kognition (mitä tiedämme) ja käyttäytymisen (mitä teemme) väliseen monimutkaiseen, satunnaiseen toimintaan (Abraham, 2018). Mitä tulee radikaalisti luoviin ideoihin, ne syntyvät usein, kun huomio kiinnitetään oletuksiin siitä, miten jokin tietty asia toimii, ja uskalletaan haastaa nämä oletukset.

Yleensä radikaali luovuus siis alkaa, kun huomaamme ja kyseenalaistamme totutut uskomuksemme siitä, miten jokin asia maailmassa toimii. Esimerkiksi FinnCeres-osaamiskeskuksen tutkijat Aalto-yliopistossa kyseenalaistivat olettamuksen, jonka mukaan puun käyttäminen energiaksi aiheuttaa aina ilmastopäästöjä Sen sijaan he kysyivät: ”Mitä jos voisimme käyttää puuta energiaksi päästöjä synnyttämättä?”

Katso videolta, mitä he päätyivät luomaan. Video on englanniksi. Löydät sen alta löydät transkription eli litteraatin. Voit kääntää tekstejä vaikka Google-kääntäjällä tai Chat GPT:llä. Voit myös hypätä videon yli.

Radikaali epävarmuus

Elämän epävarmuus vauhdittaa myös radikaalia luovuutta

---

Elämme radikaalin epävarmuuden aikakautta. Strategisia päätöksiä on tehtävä odottamattomien muutosten ja ambiguiteetin edessä. Tämän vuoksi meidän on tärkeää kehittää tulevaisuuden skenaarioiden ennakoinnissa tarvittavia luovia taitoja. Jopa tietokantojen, laskentatehon ja analytiikan maailmassa tarvitsemme edelleen luovaa ajattelua – ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin – analyyttisten menetelmien ja teknologisen kehityksen perustaksi.

COVID-19 oli voimakas muistutus siitä, että epävarmuus on olennainen osa elämää. Aivomme pyrkivät kuitenkin aina varmuuteen ja ennustettavuuteen (Hirsh ym. 2012). Yksi tapa muuttaa epävarmuus varmuudeksi on tunnistaa ratkaisemisen arvoisia ongelmia (Beghetto 2017). Pandemian aikana tärkein ratkaistava ongelma oli mikrobilääkkeiden ja viruslääkkeiden kiireellinen tarve. Tämä sai Aalto-yliopiston ja Teknologian tutkimuskeskus VTT:n tutkijat kehittämään puusta viruksia ja bakteereja tappavaa materiaalia. 

Katso alla oleva video (alle 10 minuuttia), jossa kerrotaan heidän luovasta prosessistaan. Myös tämä video on englanniksi. Senkin tekstit löytyvät videon alta ja voit kääntää niitä suomeksi. Voit myös hypätä videon yli.

Luovat yksilöt ja kriisit

Joskus ihmiset tarvitsevat tukea selviytyäkseen radikaaliin luovuuteen liittyvistä emotionaalisista haasteista.

---

Petrou ja Jongerling (2022) tutkivat COVID-19-kriisiä kontekstuaalisena tekijänä, joka aktivoi työntekijöiden luovaa ajattelua. He tarkastelivat luovuutta henkilökohtaisena strategiana kriisin käsittelemiseksi ja erottelivat toisistaan inkrementaalisen luovuuden (pienet muutokset nykyisiin käytäntöihin) ja radikaalin luovuuden (suuret poikkeamat nykyisistä käytännöistä). He havaitsivat, että työntekijät, jotka reagoivat inkrementaalisella luovuudella, kokivat vähemmän uupumusta ja positiivisia muutoksia suorituskyvyssään koko pandemian ajan. Sitä vastoin radikaalisti luovat henkilöt raportoivat lisääntyneestä suorituskyvystä sekä sopeutumisesta muutoksiin ja oppimiseen. He eivät havainneet vaikutusta hyvinvointiin.

Inkrementaalinen luovuus voi kuormittaa vähemmän tunteita, kun taas radikaali luovuus todennäköisesti kuluttaa enemmän voimavaroja (kuten aikaa, henkistä energiaa, ihmissuhteita jne.) kuluttavaa. Yleensä ihmiset vastustavat omaperäisiä ja radikaaleja ideoita, mikä tarkoittaa, että radikaalisti luovien ihmisten on ponnisteltava enemmän vakuuttaakseen muut ideoidensa hyödyllisyydestä. Zhang ym. (2020) havaitsivat, että radikaali luovuus johtaa korkeampaan suorituskykyyn, mutta ei vaikuta työntekijöiden hyvinvointiin.

Radikaali luovuus voi olla yksilölle vaikeaa, ja se vaatii monenlaisia resursseja. Yhteiskunta tarvitsee kuitenkin ihmisiä, jotka ovat valmiita ryhtymään radikaalisti luoviin toimiin ja asettamaan etusijalle yhteiskunnan edistyksen ja yhteisen  hyvän. Radikaalia luovuutta tarvitaan, jotta voidaan luoda disruptiivisia ja innovatiivisia tuotteita ja yrityksiä, jotka mahdollistavat yhteiskunnallisen hyvinvoinnin dynaamisessa ympäristössä. Organisaatioiden on siksi tuettava radikaalisti luovien yksilöiden hyvinvointia ja tarjottava radikaalia luovuutta mahdollistavat olosuhteet ja resurssit.

 

Tarvitseeko talousjärjestelmä radikaalin luovuuden tuomaa muutosta?

Pitääkö yritystoiminnan säännöt muuttaa?

---

Tässä alaluvussa on tarkasteltu, miten radikaali luovuus etenee yritysmaailmassa, mutta lopuksi siirrämme huomion itse yritystoiminnan sääntöihin ja toimintoihin: pitäisikö myös yritystoiminnan käydä läpi radikaali muutos, varsinkin kun otetaan huomioon, etteivät kaikki yritykset ole ekologisesti tai sosiaalisesti kestäviä. Kysymyksemme on seuraava:

Entä jos yritykset eivät mittaisikaan menestystään lyhyen aikavälin voitoilla vaan kestävyydellä ja resilienssillä?

Aallon kestävän kehityksen johtamisen professori Minna Halme ottaa toisenlaisen lähestymistavan planeettamme suojeluun. Hän on viettänyt suurimman osan urastaan pohtimalla, miksi liike-elämässä keskitytään osakkeenomistajien voittojen ja talouskasvun maksimointiin ja miten perinteiset mittarit, kuten BKT, eivät kerro ihmisten hyvinvoinnista. ”Mitä me oikein yritämme tehdä? Yritämmekö luoda parempaa taloutta kaikille – vai useimmille – ihmisille? Kenen elämää yritämme parantaa, kun myymme enemmän eri tavoin pakattuja jogurtteja tai vaatteita, jotka menevät hetken päästä muodista?”

Halme vaatii paradigman muutosta ja sellaisten mallien käyttöönottoa, jotka perustuvat vähäisempään kulutukseen, paikalliseen tuotantoon ja kestäviin käytäntöihin. Näin varmistettaisiin ekologinen ja yhteiskunnallinen resilienssi pitkällä aikavälillä, hän sanoo. Esimerkiksi muotiteollisuudessa hän suosittelee kestävien vaatteiden suunnittelun kaltaisia käytäntöjä.

Pikamuodilla on valtava vaikutus ympäristöön sen vedenkulutuksen ja korkean kulutusasteen vuoksi. Niinimäki ym. (2020) havaitsivat, että muotiteollisuus tuottaa yli 92 miljoonaa tonnia kaatopaikkajätettä vuodessa. Vuoteen 2030 mennessä määrän odotetaan nousevan 134 miljoonaan tonniin.

Halme kehittää tutkimuksensa avulla vaateteollisuudelle uusia vaihtoehtoja, joista yksi esimerkki on Shades of Green (SoG) -instrumentti. SoG on suunniteltu tarjoamaan kuluttajille tietoa, joka auttaa heitä arvioimaan, miten ympäristöystävällinen tuote on. Kuinka kestävä? Kuinka helposti kierrätettävissä? Mitä vaarallisia kemikaaleja sen valmistuksessa on käytetty?

Halme ei ole ajattelussaan yksin. Hän on osa kasvavaa taloustieteen tutkijoiden joukkoa, joka kyseenalaistaa nykyiset taloudelliset tavoitteet ja painopisteet. Vaihtoehtoinen taloustiede ei tyydy vain siihen, että kuluttajille annetaan riittävästi tietoa kestävien valintojen tekemiseksi. Se tähtää radikaalimpaan ja perustavanlaatuisempaan muutokseen ja kyseenalaistaa käsityksen, jonka mukaan osakkeenomistajien voitto ja BKT:n kasvu ovat oikeita talouden suorituskyvyn mittareita. Jos tämä tavoite toteutuisi, se olisi todellakin radikaali muutos.

 

Luovuuden ja kokeilun kulttuurissa radikaalisti luovia ideoita ja projekteja voi ideoida kuka tahansa, joka uskaltaa tehdä jotakin erilaista, pelottavaa tai ennenkuulumatonta. Tällaiset ihmiset voivat menestyä, kun he rakentavat tukiverkostoja, jotka auttavat heitä viemään kehitystä eteenpäin niin pienissä kuin suurissakin yhteisöissä.

Lyhyesti sanottuna tarvitsemme radikaalia luovuutta edistääkseemme kehitystä useilla eri alueilla:

• Disruptiivinen innovaatio: Radikaali luovuus näkyy merkittävissä innovaatioissa ja läpimurroissa. Muiden itsestäänselvyyksinä pitämien oletusten kyseenalaistaminen johtaa uusiin ideoihin, joiden ansiosta ilmastonmuutosta voidaan torjua kehittämällä uudenlaisia ratkaisuja puun käyttöön.

• Adaptaatio: Yhteiskunnat muuttuvat ja kehittyvät jatkuvasti. Radikaali luovuus auttaa yrityksiä ja yhteiskuntia sopeutumaan uusiin realiteetteihin visioimalla tulevaisuuden skenaarioita ja luomalla ratkaisuja, jotka vastaavat kehittyviin tarpeisiin, arvoihin ja tilanteisiin.

• Ongelmanratkaisu: COVID-19-pandemian kaltaisissa kriiseissä tavanomaiset lähestymistavat on jätettävä syrjään. Radikaali luovuus mahdollistaa epäsovinnaiset ratkaisut, joiden avulla monitahoiseen epävarmuuteen voidaan vastata aiempaa tehokkaammin.
• Yhteiskunnallinen muutos: Joskus yhteiskunnan toimintaan tarvitaan perustavanlaatuista muutosta. Juuri nyt meitä uhkaavat ympäristö- ja kestävyysongelmat edellyttävät radikaalia luovuutta, jotta voimme muuttaa itse talouden tavoitteita niin, että se palvelee paremmin ihmisten hyvinvointia ja maapallon etua.

Onnistuakseen radikaali luovuus tarvitsee tukea tiimiltä, johdolta ja koko organisaatiolta. Se ei ole helppoa, mutta se maksaa itsensä takaisin. Maailma tarvitsee sitä.

 

Abraham, A. (2018). The Neuroscience of Creativity. Cambridge University Press.

Audretsch, D. B., Keilbach, M., & Lehmann, E. E. (2006). Entrepreneurship and Economic Growth. Oxford University Press

Beghetto, R.A., (2017). Inviting uncertainty into the classroom. Educational Leadership, 75(2), 20-25.

Christensen et al. (2015), What is Disruptive Innovation, HBR.

Gilson, L. L., Lim, H. S., D’Innocenzo, L., & Moye, N. (2012). One size does not fit all: Managing radical and incremental creativity. The Journal of Creative Behavior, 46(3), 168–191. https://doi.org/10.1002/jocb.12

Hirsh, J. B., Mar, R. A., & Peterson, J. B. (2012). Psychological entropy: A framework for understanding uncertainty-related anxiety. Psychological Review, 119(2), 304–320.

Paraskevas Petrou & Joran Jongerling (2022): Incremental and radical creativity in dealing with a crisis at work, Creativity Research Journal.

Schumpeter, J.A., (1994), Capitalism, Socialism and Democracy. London – Routledge. ISBN: 0-415-10762-8

Venkataramani, V., Richter, A. W., & Clarke, R. (2014). Creative Benefits From Well-Connected Leaders: Leader Social Network Ties as Facilitators of Employee Radical Creativity. Journal of Applied Psychology

Zhang, Y., Li, J., Song, Y. and Gong, Z. (2021), “Radical and incremental creativity: associations with work performance and well-being”, European Journal of Innovation Management, Vol. 24 No. 3, pp. 968-983

Online article: Aalto platform – Radical ceramics: Rethinking Geopolymers

Online article: Aalto platform, 14th September 2017, The economy grows on ideas and education

Online article: Aalto platform, 23rd September 2022, Eighth Economic Defence Course digged into the topic of risk

Online article: Aalto platform, 6th October 2023, The Ninth Economic Defence Course analysed the Government Programme

Online article: Aalto platform, 27th September 2023, Activist Afternoon

Online article:  Silverthorne, S., (2007), Rediscovering Schumpeter: The Power of Capitalism, Research & Ideas, Working Knowledge, Harvard Business School, Rediscovering Schumpeter: The Power of Capitalism – HBS Working Knowledge

Online article: The Economist, Business, Feb 9th 2023, What would Joseph Schumpeter have made of Apple?