5.4. Miten maailma parannetaan

Miten voimme käyttää tulevaisuusajattelua muutoksen aikaansaamiseksi? Mitä meidän pitäisi oppia tullaksemme muutoksentekijöiksi?

---

Vaikka tulevaisuutta ei voi ennustaa tarkasti, sitä kannattaa yrittää ennakoida. Ei ole olemassa vain yhtä oikeaa tulevaisuutta. On olemassa useita mahdollisia tulevaisuuksia, ja voimme aktiivisesti muokata tulevaisuutta. Tässä alaluvussa keskustelemme siitä, miten tulevaisuutta voi rakentaa.

Tulevaisuusajattelu on luova tutkiva prosessi, jossa nähdään monia mahdollisia kehityskulkuja ja jossa epävarmuus tunnustetaan keskeiseksi asiantilaksi. Tulevaisuusajattelu, joka tunnetaan myös nimellä ennakointi, on oma tieteenalansa ja ammattinsa. Siinä asiantuntijat tarkastelevat pitkän aikavälin haasteita jotka muokkaavat tulevaa kehitystä luodakseen teorioita ja viitekehyksiä joiden avulla voisimme tehdä viisaita päätöksiä^3,12. Seuraavaksi perehdymme näiden tulevaisuusajattelijoiden eli futuristien olennaisiin oivalluksiin.

Tulevaisuusajattelun mittakaava

Lastenlapsista globaaleihin kysymyksiin

---

Minkälaisia aiheita tulee mieleesi, kun kuulet sanan tulevaisuus?

Tulevaisuusajattelussa kuvitellaan, miten jokin tärkeä ajankohtainen aihe tai teema kehittyy tulevaisuudessa. Epämääräisen aiheen tulevaisuutta ei voi kuvitella, mutta voi hyvin harjoittaa tulevaisuusajattelua, joka koskee esimerkiksi omaa työelämää, lastenlasten elinympäristöä ja toimeentulomahdollisuuksia, yhteiskunnallisia muutoksia seuraavien viidenkymmenen vuoden aikana tai maapallon kantokykykyä ja elinvoimaisuutta seuraavien muutaman sadan vuoden ajanjaksolla.

Tulevaisuusajattelulla on erilaisia painopisteitä ja aikahorisontteja, joiden perusteella voimme harjoittaa kykyämme visioida ja ennakoida vaihtoehtoisia skenaarioita – voimme tarkastella tulevaisuutta yksilöllisten kokemustemme mikrotasolta yhteiskunnallisten kokemustemme makrotasolle ja lopulta sivilisaation korkeimmalle tasolle.

Yksi tapa lähestyä tulevaisuutta ja luoda sitä koskevia skenaarioita on tarkastella asiaa seuraavasta viidestä erilaisesta näkökulmasta. Näitä näkökulmia kutsutaan potentiaaliseksi, mahdolliseksi, uskottavaksi, todennäköiseksi ja toivottavaksi tulevaisuudeksi¹²:

• Potentiaalinen tulevaisuus viittaa tulevaisuuteen joka on juuri tapahtumassa, osaamme kuvitella sen tai emme.
• Mahdolliset tulevaisudet pitävät sisällään kaikki ne skenaariot, jotka suinkin voimme kuvitella silloin, kun hylkäämme olemassaolevaan tietoon perustuvat oletuksemme.
• Uskottavat tulevaisuudet ovat niitä tulevaisuuksia, jotka sen sijaan nojaavat olemassaolevaan tietoomme.
• Todennäköiset tulevaisuudet ovat vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, joiden katsotaan olevan todennäköisiä olemassaolevien trendien perusteella.
• Toivottavat tulevaisuudet ovat niitä tulevaisuuksia, joiden haluaisimme tapahtuvan.

Potentiaalisen tulevaisuuden näkökulma siis viittaa kaikkiin mahdollisuuksiin, joita suinkin saattaisi tapahtua, kun taas mahdollisen, uskottavan ja todennäköisen tulevaisuuden näkökulmat pyrkivät ennakoimaan tulevaisuutta suhteessa olemassaolevaan tietoon. Toivottavat tulevaisuudet ovat subjektiivisia, ja ammentavat tunteistamme ja arvoistamme.

Tulevaisuuden visiointi

Kolmivaiheinen menetelmä tulevaisuuden hahmottamiseen

---

Seuraavaksi perehdymme Vorosin^12,13 malliin tulevaisuuden skenaarioiden luomiseen. Malli jakaa prosessin kolmeen vaiheeseen: keräämiseen, ennakointiin ja tuottamiseen (ks. kuva 5.4.1).

Tiedon keräämisen vaihetta voitaisiin kutsua tutkimukseksi. Tietoa kerätessä tarkkaillaan ympäristöä, jossa kiinnostuksen kohteena oleva aihe on merkityksellinen, ja kootaan tietoa satunnaisista tapahtumista, trendeistä, avainhenkilöistä, heidän toimistaan ja avainhenkilöiden välisistä tärkeistä yhteyksistä. Näiden tietojen pohjalta muodostetaan avainkysymyksiä, jotka avaavat mielen tulevaisuuden visioille.

Ennakoinnin vaihe jakautuu osaltaan pienempiin askeleisiin: analyysiin, tulkintaan ja prospektioon:

1. Analyysi. Analyysiä varten on olemassa erilaisia metodologisia välineitä, kuten tulevaisuuspyörä. Futuristi Jerome Glennin 1970-luvulla kehittämää tulevaisuuspyörää käytetään tietyn trendin tai tapahtuman mahdollisten suorien ja epäsuorien vaikutusten tutkimiseen ja kartoittamiseen⁵. Muita menetelmiä ovat ristivaikutusmatriisi ja trendianalyysi, joiden tavoitteena on analysoida ja ymmärtää, miten eri toimijat ja tapahtumat voivat vaikuttaa toisiinsa. Hyödyllisiä menetelmiä esitellään esimerkiksi YK:n innovaatiolaboratorion UN Global Pulse -sivustolla.
2. Tulkinta. Mitä tapahtuu tunnistettujen ilmiöiden pinnan alla? Tavoitteena on ymmärtää, mitkä voivat olla havaittujen trendien ja tapahtumien syyt.
3. Prospektio. Tässä vaiheessa luodaan tulevaisuusskenaario sen perusteella, minkä tyyppisestä tulevaisuudesta ollaan kiinnostuneita – potentiaalisesta, mahdollisesta, uskottavasta, todennäköisestä vai toivottavasta.

Viimeisenä koittaa tietojen tuottamisen vaihe, jossa luodut skenaariot otetaan huomioon, kun tehdään strategisia päätöksiä ja ryhdytään luomaan todellista tulevaisuutta.

Kaiken kaikkiaan näiden kolmen vaiheen tarkoituksena on avata mieli sellaisillekin visioille, joita ei aluksi edes harkittu. Tämä viitekehys voi myös lisätä tietoisuutta muutosvoimista, jotka mahdollistavat toivottuja tulevaisuuksia.

High-tech ja high-spirit

Teknologinen ja henkinen muutos

---

Pyrkimys yhteiskunnalliseen muutokseen tavoittelee tulevaisuutta, jossa nykyiset käyttäytymismallit, uskomukset, normit ja organisaatiomallit muuttuvat toisiksi. Nämä uudet muodot erottuvat selkeästi vanhoista ja perinteisistä muodoista. Tulevaisuudentutkimuksen kentällä keskustellaan kahdesta yhteiskunnallisen muutoksen pääkategoriasta: teknologinen muodonmuutos, “high-tech“, keskittyy teknologisiin läpimurtoihin ja “high spirit” eli henkinen muodonmuutos tietoisuuden muutoksiin¹³.

Teknologialla on valtava rooli rooli yhteiskunnallisessa muutoksessa, ja tämä rooli on usein suunnittelematon ja ennakoimaton. Esimerkiksi autojen yleistyminen johti kasvavaan esikaupungistumiseen ja teiden varrelle rakennettuihin ostoskeskuksiin kaupunkikeskustojen kustannuksella. Digitaalinen vallankumous on muuttanut perusteellisesti koko maailmaa, ja se jatkuu edelleen ja vain kiihtyy. On tärkeää ymmärtää, että uusien teknologioiden vaikutukset eivät ole luonnonlaki, vaan vaikutukset riippuvat yhteiskuntien ajattelun, arvojen ja uskomuksien paradigmoista. Muuttamalla näitä paradigmoja voimme siis vaikuttaa siihen, mihin teknologian kehitys johtaa.

Taide ja luova tekeminen voivat edistää henkistä muodonmuutosta. Luovaa tekemistä voivat harjoittaa sekä ammattilaiset että kaikki muut, jotka hyödyntävät omaa ja kollektiivista osaamistaan ja luovuuttaan innovoidakseen tai tulkitakseen maailmaa. Tässä voidaan käyttää monia luovia menetelmiä kirjoittamisesta, kuvataiteesta ja teatterista muotoiluun ja osallistavaan yhteisölliseen kehittämiseen.

Taide ja kulttuuri edistävät muutosta luomalla tunnekokemuksia, jotka voivat esimerkiksi ”muuttaa meitä antamalla esimakua siitä, millaista elämän radikaali kunnioittaminen voisi olla”^7. Ne toimivat muutosvoimana ainakin kolmen mekanismin kautta: kehollisuus, oppiminen ja kuvittelu. 

Kehollisuus tarkoittaa kehon käyttöä maailman kokemiseen ja ymmärtämiseen. Kehollisuus mahdollistaa pääsyn moninaisiin tietämisen tapoihin, mikä tukee yhteyttä erilaisiin näkökulmiin, jotka jäävät usein huomiotta rationaalisuutta korostavissa lähestymistavoissa. Kehollisuus tekee mahdolliseksi ideoiden ja teorioiden fyysisen kokemisen. Kehollisuuden kautta tapahtuu muutoksia emotionaalisessa energiassa ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Tämä voi johtaa muutoksen kannalta välttämättömiin uusiin arvostuksiin ja sosiaalisiin suhteisiin.

Taiteella ja luovalla tekemisellä on merkittävä rooli myös oppimisessa. Kukapa meistä ei olisi joskus kokenut jonkin elokuvan, kirjan tai laulun vaikuttaneen itseensä syvällisesti, avaavan silmät ja sydämen jollekin uudelle.

Yksilötasolla oppiminen vaatii syvällistä arviointia ja pohdintaa, joka voi johtaa henkilökohtaiseen muodonmuutokseen. Sosiaalinen oppiminen, eli kun yksilöt yhdessä saavat oivalluksia viestinnän, havainnoinnin ja ongelmanratkaisun parissa, on sekin tärkeää. Tällainen suhteissa tapahtuva ja kollektiivinen oppiminen edistää yhteistä kriittistä tietoisuutta, jonka avulla yhteiskunnalliset ongelmat tunnistetaan rakenteellisiksi. Sekä yksilötasolla tapahtuvat että sosiaaliset oppimisprosessit ovat tärkeitä, kun pyritään muotoilemaan niitä toimia, joita kestävän kehityksen mukainen muutos edellyttää.

Kuvittelu viittaa kuviteltuihin tulevaisuuksiin, nykyhetkiin ja menneisyyksiin. Taide ja luova toiminta näyttävät ihmisille uusia tapoja olla tai tehdä ja laajentavat näin heidän mielikuvitustaan. Säännöllisesti toistuva tulevaisuutta koskevista kuvitelmista ja narratiiveista viestiminen voi herättää laajaa kiinnostusta ja kerätä tukea ja resursseja. Nämä kuvitelmat voivat kehittyä tulevaisuuden visioiksi, joita eri organisaatiot tukevat ja edistävät. Nämä visiot avaavat uusia mahdollisuuksia muutokselle.

Katso alla oleva video Julia Lohmannin vaikuttavasta taiteesta ja hänen systeemisestä ajattelustaan. Video on englanniksi, mutta siihen on saatavilla YouTuben asetuksista suomenkielinen konekäännös. Jos video ei näy alla, voit katsoa sen täältä.

Kolmen horisontin viitekehys

Neuvottelu tulevasta

---

Inkrementaalisten muutosten tekemisen – siis jo toimivien asioiden parantamisen – ja radikaalin muutoksen tarpeen välillä on väistämättä jännite. Keskusteluissa tulevaisuuden muutoksesta nousee yleensä esiin kolme näkökulmaa, joiden edustajat usein puhuvat toistensa ohi, mutta joista jokaista tarvitaan merkityksellisen muutoksen aikaansaamiseksi. Tulevaisuudentutkija Bill Sharpen ja hänen kollegoidensa kehittämä “kolmen horisontin viitekehys” on hyödyllinen työkalu, jonka avulla voidaan tutkia tulevaisuuteen suuntautuvaa monentasoista innovointia ja saada aikaan viisaita muutoksia:

1. Ensimmäinen horisontti: Vallitseva tapa, jolla asioita nykyään tehdään. Näkyvissä heikkenemisen merkkejä. Ei ole yhteensopiva tulevaisuuden kanssa.
2. Toinen horisontti: Innovaatiot, joita voimme luoda juuri nyt ja jotka auttavat toteuttamaan toivottua tulevaisuutta.
3. Kolmas horisontti: Visiomme siitä, miten haluamme asioiden olevan radikaalisti erilaisia tulevaisuudessa.

Viitekehyksessä arvioidaan muutosta tuomalla nämä kolme horisonttia yhteen tavalla, jossa tunnustetaan kunkin näkökulman arvo ja annetaan eri sidosryhmille yhteinen kieli vaihtoehtojen tutkimista varten. Missä olemme nyt? Missä haluamme olla tulevaisuudessa? Miten pääsemme sinne?

Alla olevassa videossa Kate Raworth, taloustieteilijä tunnetun kestävän kehityksen mukaisen donitsitalouden käsitteen takana, selittää, miten kolmen horisontin mallia voidaan käyttää. Jos upotettu video ei toimi, voit katsoa sen täältä. Video on vain englanniksi, joten voit tarvittaessa hypätä sen yli.

Planetaarinen työ

Mikä on ihmisen rooli tällä planeetalla?

---

Maapallo on keskellä perustavanlaatuisia ja todennäköisesti peruuttamattomia muutoksia yhteiskuntien ja erityisesti globaalin pohjoisen aina vain kasvavan kulutuskeskeisyyden vuoksi. Elämme itse aiheutetun planetaarisen hätätilan keskellä.

Miten me luovina yksilöinä ja päättäjinä voimme muuttaa kehityksen suuntaa? Tärkeä näkökulma maailman muuttamiseen tulee planetaarisesta ajattelusta⁸. Ihmislähtöinen ilmastonmuutos, luonnonvarojen ehtyminen ja luontokato tarvitsevat radikaalia luovuutta ajattelussa, joka ei erottele planeettaa sen asukkaista.

Planetaarista mielikuvitusta ja inkluusiota voi kannustaa laajentamalla havainnointiamme avaruudellisella, ajallisella ja eettisellä tasolla. Emme ole vain jonkin kaupungin tai maan kansalaisia. Elämme rajallisella planeetalla kaikkien sen ihmisten ja muiden elollisten olentojen kanssa. Myös sukupolvien välillä on yhteyksien ketju: he, jotka elivät meitä ennen, rakensivat hyvinvointimme perustan, ja meidän itsemme tekemät päätökset vaikuttavat jälkeemme tulevien elämään. Kun huolenpitomme ja yhteenkuuluvuuden tunteemme laajenee kohti planetaarista vastuuta, avautuu uusia tapoja kukoistaa tällä ainutlaatuisella planeetalla. Miltä toivottava tulevaisuus voisi näyttää esimerkiksi merikorallien, kongolaisten kaivostyöläisten, Tyynenmeren saarien asukkaiden tai syntymättömien lasten näkökulmasta?

Monet systeemiajattelijat kunnioittavat alkuperäiskansojen viisausperinteitä, joille kokonaisvaltainen eli holistinen maailmankuva on tyypillinen. Ne voivat tarjota rikastuttavia näkökulmia myös nykyaikaiseen oppimiseen ja innovointiin. Alkuperäiskansojen viisauden mukaan esimerkiksi ”vettä on vain yksi”, mikä paljastaa ymmärryksen siitä, että maailmanlaajuinen vedenkierto tosiaankin muodostaa yhden kokonaisuuden. 

Katso Itä-Suomen yliopiston professorin Arto Salosen esitys planetaarisesta ajattelusta ja sivistymisestä. Jos alla oleva video ei näy, voit katsoa sen täältä. Video on suomenkielinen, ja siihen saa YouTubesta suomenkielisen tekstityksen.