4.2. Monialainen yhteistyö

Mitä yhteistyö on ja miksi se on tärkeää? Miten luovuutta edistetään monimuotoisessa ja monialaisessa yhteistyössä?

---

Aalto-yliopiston teknillisen fysiikan laitoksen yliopistonlehtori Janne Halme mainitsee monitieteisten laboratorioiden laboratoriopäälliköt esimerkkinä siitä, miten Aallon ympäristö tukee kollektiivista luovuutta. “BioGaragen ja CHEMARTS:in kaltaisten monitieteisten laboratorioiden laboratoriopäälliköt toimivat vuorovaikutuksessa monien ihmisten kanssa. He tietävät paljon siitä, mitä tutkimuksessa tapahtuu koko yliopistossa”, hän sanoo. “Jos tulee johonkin näistä laboratorioista projekti-idean kanssa, voi saada laboratoriopäälliköltä suosituksia siitä, keitä kannattaisi tavata ja kenen kanssa mahdollisesti kehittää ideaa eteenpäin.”

Halmeen mukaan nämä ihmiset ovat luova voima, joka voi synnyttää uutta yhteistyötä yhteisön sisällä. Yhteistyö alkaa, kun joku tekee aloitteen ja kutsuu muut asiantuntijat mukaan keskusteluun. Tämä tarkoittaa yhteistyötä eri rooleja edustavien ihmisten kanssa, joilla on monenlaisia taitoja ja näkökulmia yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.

Yhteistoiminnallisen luovuuden hankkeissa mukana olevien ihmisten yhteisenä tavoitteena on luovien ideoiden, prosessien, tuotteiden ja palveluiden luominen, toteuttaminen ja edistäminen. Tässä luovuuden muodossa ihmiset, joilla on erilaisia rooleja ja osaamista, osallistuvat tietoisesti hankkeisiin, joihin liittyy tavallista suurempi riski ja epävarmuus^9,10. Vastaavasti hajautetun luovuuden käsitteessä luova ajattelu ymmärretään prosessiksi, joka tapahtuu ihmisten tai ihmisten ja esineiden välillä^6,15. Tästä näkökulmasta katsottuna kaikki luovuuden muodot ovat pohjimmiltaan hajautettuja tai yhteistoiminnallisia, vaikka henkilö näyttäisi työskentelevän yksin^5,13.

Yhteistoiminta yhdistää ihmisiä, ideoita ja resursseja, jotka eivät normaalisti olisi vuorovaikutuksessa keskenään³. Yhteistyötä voi tehdä samassa tiimissä tai eri osastoilla työskentelevien ihmisten kanssa tai jopa organisaation ulkopuolella olevien ihmisten, kuten asiakkaiden kanssa. Yhteistyötä voi tapahtua eri tieteenalojen ja toimialojen välillä.

Se on arvokasta sekä käytännöllisestä että emotionaalisesta perspektiivistä. Yhteistyö ei aina välttämättä tarkoita työskentelemistä toisen henkilön kanssa tietyn ongelman parissa samaan aikaan tai samassa paikassa. Kyse on pikemminkin yhdessä tekemisen ja yhteisen sitoutumisen tunteesta silloinkin, kun puurretaan itsekseen omien tehtävien parissa. Ne voivat muuttaa työn leikiksi ja saada ihmiset kiinnostumaan haastavista tehtävistä tavallista voimakkaammin, jolloin he sinnittelevät pidempään, nauttivat työstään enemmän ja uppoutuvat siihen innokkaammin.⁴

Otetaan esimerkiksi kirja. Kiitoksissa mainitut henkilöt, kuten agentti, kustannustoimittaja, markkinointipäällikkö, puoliso jne., ovat yhteistyökumppaneita, jotka ovat auttaneet kirjailijaa saamaan kirjansa valmiiksi. Yhteistoiminnallinen luovuus käsittää joukon sosiaalisia vuorovaikutussuhteita, joiden ansiosta luovat ideat voivat kehittyä ja levitä yksittäisistä tekijöistä tai ryhmistä organisaatioon, sitten laajempaan ekosysteemiin ja lopulta yhteiskuntaan laajasti.

Yhteenvetona voidaan todeta, että vaikka olisitkin projektin ainoa tekijä, on hyödyllistä toimia proaktiivisesti ja houkutella projektiin ihmisiä, jotka auttavat jakamaan tietoa, tarjoavat pääsyn resursseihin ja tukevat henkisesti.

Avoin yhteistyö

Tarkastellaan seuraavaksi joitakin esimerkkejä avoimesta yhteistyöstä ideoiden tuottamiseksi tai ratkaisujen hiomiseksi.

---

Avoimessa yhteistyössä kutsutaan ihmisiä organisaation sisältä tai ulkopuolelta ideoimaan yhdessä. Tämä voi tapahtua ennen kuin on tunnistettu luova idea, jota halutaan työstää, tai myöhemmin luovan prosessin aikana, kun tarvitaan tukea idean kehittämiseksi valmiiksi projektiksi, prosessiksi tai tuotteeksi. Avoimelle yhteistyölle on ominaista, että siinä on vain vähän esteitä, jolloin kaikki halukkaat voivat osallistua ja jakaa vapaasti resursseja, tietoja ja ideoita. Osallistumista arvostetaan pikemminkin laadun kuin osallistujan aseman perusteella, ja joskus siitä maksetaan taloudellista korvausta.

Esimerkiksi joukkoistaminen voi olla avoimen yhteistyön muoto, jonka avulla muut ihmiset voivat tukea hanketta⁷. Vaikka termi joukkoistaminen eli crowdsourcing keksittiin vasta vuonna 2006⁸, menetelmä on ollut olemassa paljon kauemmin. Toyotan logokilpailu on siitä hyvä esimerkki. Vuonna 1936 Toyota päätti eriyttää autoyksikkönsä ja luoda sille uuden brändi-identiteetin. Se käynnisti julkisen kilpailun uuden autoteollisuusyrityksen logon suunnittelusta. Kilpailuun tuli yleisöltä yli 27 000 ehdotusta, jotka edustivat ideoiden ja luovuuden kirjoa. Voittajaksi selviytyi ehdotus, jossa Toyota-nimen kirjaimet oli tyylitelty sekä visuaalisesti houkuttelevalla että helposti tunnistettavalla tavalla.

Tuoreempi esimerkki joukkoistamisesta on Legon Create and Share -sivusto, jossa ihmiset voivat jakaa ideoita. Vähintään 10 000 kannattajaa saaneiden ideoiden keksijät kutsutaan toteuttamaan ne yhteistyössä Legon suunnittelijoiden kanssa.

Suljettu yhteistyö

Millaisia tuloksia suljettu yhteistyö voi tuottaa?

---

Suljetusta yhteistyöstä on hyötyä esimerkiksi startup-yrityksen tai kaupallistettavan innovatiivisen tuotteen parissa. Suljetut yhteistyöryhmät ovat pieniä, ja niissä jäsenten välinen vuorovaikutus on tiheämpää ja tiiviimpää.

Yhteissuunnittelu on esimerkki suljetusta yhteistyöstä. Se perustuu ajatukseen, että käyttäjä on tärkeä kumppani uuden tuotteen luomisprosessissa¹⁴. Yhteissuunnittelutyöpajojen järjestäminen edellyttää läheistä ja intensiivistä vuorovaikutusta osallistujien välillä. Yleensä mukana on suhteellisen pieni, tarkoin määritelty sidosryhmäjoukko, joka työskentelee tiiviisti yhdessä koko suunnitteluprosessin ajan. Yhteissuunnittelussa sidosryhmät, kuten käyttäjät, suunnittelijat ja muut asiaankuuluvat tahot, osallistuvat tiiviisti suunnitteluprosessin jokaiseen vaiheeseen ongelmien tunnistamisesta ratkaisujen kehittämiseen ja tulosten jalostamiseen.

Tutkijat Botero & Hyysalo² ovat kirjoittaneet tarpeesta kehittää menetelmiä, jotka tukevat jatkuvaa ja kehittyvää yhteissuunnitteluprosessia erityisesti ikääntyneiden tai muiden sellaisten ryhmien kanssa, joilla ei välttämättä ole paljon resursseja tai suunnittelu- ja teknistä osaamista. He keskittyvät siihen, miten ylläpitää sitoutumista yhteissuunnitteluprosesseihin arjessa, ja korostavat sellaisten suunnittelukäytäntöjen kehittymistä, jotka mukautuvat ikääntyneiden aikuisten tarpeisiin ja panokseen. Tutkimuksessa korostetaan jatkuvan osallistumisen ja asteittaisen oppimisen merkitystä, jotta teknologia olisi helpommin lähestyttävää ja hyödyllisempää ikääntyvälle väestölle.

Yhteissuunnittelua harjoitetaan tuotesuunnittelun lisäksi myös koulutusympäristöissä ja muualla¹². Projektit saattavat kestää eri pituisia aikoja ja käydä läpi eri vaiheita. Myös käyttäjien ja sidosryhmien osallistumistavat voivat vaihdella.

Yhteissuunnittelun taustalla on kolme pääajatusta:

• Se korostaa ihmisten arvostamisen merkitystä ja antaa heille mahdollisuuden osallistua. Tämä ei ainoastaan voimaannuta, vaan myös hyödyntää heidän ainutlaatuisia kokemuksiaan ja asiantuntemustaan.
• Se edistää ajatusta, että yhdessä työskentely synnyttää rikkaampaa ajatustenvaihtoa ja johtaa yhteisiin oivalluksiin ja oppimiseen.
• Se houkuttelee kuvittelemaan mahdollisuuksia ja esittämään ”mitä jos” -kysymyksiä. Yhteissuunnittelun tavoitteena on tilanteen ymmärtämisen sijasta tutkia uusia ideoita, tunnistaa ongelmia ja löytää kehitysmahdollisuuksia.

Kuka tahansa luova yksilö, jolla on idea, konsepti, prototyyppi tai tuote testattavana, voi noudattaa yhteissuunnittelun periaatteita kerätäkseen osallistujien palautetta, reaktioita ja mieltymyksiä¹⁴.

Tärkeä näkökohta kaikessa suljetussa yhteistyössä on valita huolella ihmiset, joiden kanssa työskennellä. Kun tiedät, mitä haluat saavuttaa, sinun on tunnistettava ihmiset, jotka parhaiten soveltuvat antamaan siihen oman panoksensa. Kyse ei ole vain siitä, kenellä on eniten asiaankuuluvaa asiantuntemusta, kokemuksia ja taitoa, vaan myös siitä, kuka on ennakkoluuloton, kykenee empaattiseen kommunikaatioon ja on hyvä kyseenalaistamaan oletuksia.

Kuten kuvasta 4.2.1. näkyy, radikaalisti luovan idean omistaja voi valita avoimen tai suljetun yhteistyömuodon tai niiden yhdistelmän. Kuten sananlasku sanoo: “Jos haluat mennä nopeasti, mene yksin. Jos haluat mennä pitkälle, menkää yhdessä.” Muista kuitenkin, miksi haluat tehdä yhteistyötä ja ketä pyydät osallistumaan, jotta voit valita parhaan mahdollisen lähestymistavan haluamiesi tulosten saavuttamiseksi.

Luova yhteistoiminta

Tässä viimeisessä jaksossa kiinnitämme huomiomme toisenlaiseen yhteistoimintaan, joka on hyvin lähellä yhteistoiminnallista luovuutta ja jota kutsutaan luovaksi yhteistyöksi.

---

Luovassa yhteistyössä luova idea syntyy spontaanisti keskustelujen aikana monimuotoisessa tai monialaisessa tiimissä.

On erityyppisiä luovassa yhteistyössä syntyviä ideoita. Esitetyt ongelmat johtavat inkrementaalisiin ratkaisuihin. Niitä esiintyy tavallisesti organisaatioissa, joissa johto muodostaa ryhmät ja ryhmien työ on tiukasti rajattua. Organisaation säännöt ja odotukset rajoittavat jonkin verran niiden luovuutta.¹⁶

Löydetyt ongelmat johtavat radikaaleihin ratkaisuideoihin. Ne ovat yleisempiä ryhmissä, joiden jäsenet ovat ystäviä. Ystävien välinen yhteistyö tarjoaa paljon vapautta tutkia ja luoda jotain täysin uutta. Kuten alla olevasta kuvasta 4.2. näkyy, löydettyjen ongelmien parissa työskentelyyn liittyykin usein enemmän itsenäisyyttä kuin esitettyjen ongelmien parissa työskentelyyn.¹⁶ On ehdotettu, että radikaalisti luovien tulosten aikaansaamiseksi luovan yhteistyön on tapahduttava sellaisten ihmisten kesken, jotka tuntevat olonsa riittävän mukavaksi toistensa kanssa käyttäytyäkseen luovasti ja valitakseen itse löydettyjä ongelmia.¹⁶

Vaikka yhteistoiminnallinen luovuus ja luova yhteistyö saattavat vaikuttaa synonyymeiltä, ne eivät ole sitä^1,16. Tässä alaluvussa kuvaamme niitä kahtena erillisenä käsitteenä ja viittaamme erilaisiin tapoihin, joilla luovuutta tapahtuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja joilla se johtaa luoviin ja innovatiivisiin tuloksiin.

Tärkein ero näiden kahden yhteistyömuodon välillä on yksilöiden rooli. Luovan yhteistyön alkaessa kukaan ei ole etukäteen keksinyt luovaa ideaa ja koonnut ryhmää. Kukaan ei omista ideaa. Ryhmän jäsenillä on yhtäläinen asema asiantuntemuksesta ja virka-asemasta riippumatta, ja luovat ideat syntyvät vuorovaikutuksessa.

Sitä vastoin yhteistoiminnallisessa luovuudessa ihmiset kutsutaan muodostamaan ryhmä, jonka tavoitteena on löytää yhdessä ratkaisuja ennalta määriteltyyn ongelmaan organisaatiossa tai oppimisympäristössä.

1. Barrett, M. S., Creech, A., & Zhukov, K. (2021). Creative collaboration and collaborative creativity: a systematic literature review. Frontiers in Psychology, 12, 713445.
2. Botero, A., & Hyysalo, S. (2013). Ageing together: Steps towards evolutionary co-design in everyday practices. CoDesign, 9(1), 37-54.
3. Cardoso de Sousa, F., Pellissier, R., & Monteiro, I. P. (2012). Creativity, innovation and collaborative organizations. The International Journal of Organizational Innovation, 5(1), 26-64.
4. Carr, P. B., & Walton, G. M. (2014). Cues of working together fuel intrinsic motivation. Journal of Experimental Social Psychology, 53, 169-184.
5. Csikszentmihalyi, M. (2014). Society, culture, and person: A systems view of creativity (pp. 47-61). Springer Netherlands.
6. Glăveanu, V.P. (2014). Distributed Creativity: What Is It?. In: Distributed Creativity. Springer Briefs in Psychology. Springer, Cham. pp. 1-13.
7. Hossain, M., & Kauranen, I. (2015). Crowdsourcing: a comprehensive literature review. Strategic Outsourcing: An International Journal, 8(1), 2-22.
8. Howe, J. (2006). The Rise of Crowdsourcing. Wired.com.
9. Huang, M. H., Dong, H. R., & Chen, D. Z. (2012). Globalization of collaborative creativity through cross-border patent activities. Journal of Informetrics, 6(2), 226-236.
10. Jeppesen, L. B., & Lakhani, K. R. (2010). Marginality and problem-solving effectiveness in broadcast search. Organization science, 21(5), 1016-1033.
11. Kohtala, C. (2017). Making “Making” critical: How sustainability is constituted in fab lab ideology. The Design Journal, 20(3), 375-394.
12. Mattelmäki, T., & Visser, F. S. (2011). Lost in Co-X-Interpretations of Co-design and Co-creation. In Proceedings of IASDR’11, 4th World Conference on Design Research, Delft University,. International Association of Societies of Design Research (IASDR).
13. Moran, S., John-Steiner, V., & Sawyer, R. (2003). Creativity in the making. Creativity and development, 61-90.
14. Sanders, E. B. N., & Stappers, P. J. (2008). Co-creation and the new landscapes of design. Co-design, 4(1), 5-18.
15. Sawyer, R. K., & DeZutter, S. (2009). Distributed creativity: How collective creations emerge from collaboration. Psychology of aesthetics, creativity, and the arts, 3(2), 81.
16. Sonnenburg, S. (2004). Creativity in communication: A theoretical framework for collaborative product creation. Creativity and Innovation Management, 13(4), 254-262.