5.5. Uutuus ja innovaatiot

Mitä innovaatio tarkoittaa?

---

Käsite innovaatio, siinä merkityksessä kuin me sitä nykyään käytämme (jonkin uuden luominen tai jonkin vakiintuneen asian muuttaminen uusien elementtien tai muotojen avulla), liitetään usein taloustieteilijä Joseph Schumpeteriin¹². Hän käytti termiä laajamittaisesti taloustieteellisissä kirjoituksissaan 1900-luvun alkupuolella ja keskittyi erityisesti siihen, miten innovaatiot ohjaavat talouskehitystä ja suhdannevaihteluita.

Joseph Schumpeter ei kuitenkaan keksinyt innovaatio-sanaa. Merriam-Websterin sanakirjan mukaan se on peräisin latinan sanasta innovatus, joka tarkoittaa ”uudistamista” tai ”muuttamista”, ja sitä on käytetty 1400-luvulta lähtien. Oxfordin englannin kielen sanakirjassa sana esiintyy ensimmäisen kerran vuonna 1548. Joseph Schumpeter kuitenkin popularisoi termin kirjassaan Capitalism, Socialism and Democracy (kapitalismi, sosialismi ja demokratia) kuvaillessaan prosessia, jossa uudet tuotteet ja teknologiat korvaavat edeltäjänsä. Tämän hän nimesi ”luovaksi tuhoksi”:

”Perusimpulssi, joka käynnistää kapitalismin moottorin ja pitää sen liikkeessä, tulee uusista kulutushyödykkeistä, uusista tuotanto- tai kuljetusmenetelmistä, uusista markkinoista ja uusista teollisen organisaation muodoista, joita kapitalistinen yritys luo.”¹²

Schumpeterin työ vaikutti merkittävästi siihen, miten ymmärrämme innovoinnin roolin talouskasvussa ja teollisessa transformaatiossa.

Johdon konsultin ja kouluttajan Peter Druckerin⁴ mukaan innovatiiviset liikeideat syntyvät analysoimalla mahdollisuuksia tarjoavia alueita. Kun kyseessä on jokin tietty toimiala tai yritys, mahdollisuuksien alueita voidaan havaita neljä: odottamattomat tapahtumat, epäjohdonmukaisuudet, prosessien tarpeet ja toimialan muutokset. Yhteiskunnallisessa ja henkisessä ympäristössä tällaisia mahdollisuuksien alueita on kolme: väestörakenteen muutokset, muutokset näkemyksissä ja asenteissa ja uusi tieto.

Kun siis havaitset mahdollisuuden, voi lähteä etsimään innovatiivista ratkaisua hyödyntämällä luovaa ajattelua ja omaa asiantuntemustasi. Erityyppiset innovaatiot edellyttävät erilaisia strategisia ratkaisuja niitä kehittäviltä organisaatioilta ja muuttavat ihmisten elämää eri tavoin.

Innovaation tyypit

Mitkä ovat innovaation kolme tyyppiä?

---

Inkrementaalinen innovaatio tekee tuotteista parempia nykyisten asiakkaiden silmissä. Esimerkiksi jokainen uusi älypuhelinmalli tarjoaa yleensä pieniä parannuksia edeltäjiinsä verrattuna. Näiden parannusten ansiosta yritykset voivat myydä enemmän tuotteita arvokkaimmille asiakkailleen.

Sen sijaan pienet yritykset, joilla on vähemmän resursseja, voivat menestyksekkäästi haastaa vakiintuneet yritykset disruptiivisten innovaatioiden avulla. Disruptoijat kohdistavat toimintansa huomiotta jätettyihin segmentteihin ja asemoituvat tarjoamalla uudenlaisen, yleensä aiempaa toimivamman tai edullisemman tuotteen, jonka jälkeen ne siirtyvät vähitellen ylempiin segmentteihin ja syrjäyttävät lopulta vakiintuneet yritykset.

On myös olemassa kolmas innovaaton tyyppi: radikaali innovaatio. Säilyttääkseen johtoasemansa ja kilpailuetunsa organisaatioiden on kehitettävä myös radikaaleja innovaatioita ja uusia liiketoimintoja. Tällä strategialla varmistetaan, että ne voivat tulevaisuudessa luoda ja vallata kokonaan uusia markkinoita. Tästä syystä organisaatiot asettavat yhä useammin etusijalle sellaisten kulttuurien kehittämisen, jotka kannustavat ja tukevat innovatiivista käyttäytymistä. Tämän lähestymistavan tavoitteena on saada työntekijät tottumaan muutokseen ja innovointiin niin, etteivät he ole vain prosessien osallistujia vaan aktiivisia luojia⁹.

Siinä missä inkrementaalinen innovaatio – esimerkiksi kameran resoluution parantaminen – auttaa yrityksiä säilyttämään kilpailukykynsä lyhyellä aikavälillä, radikaali innovaatio keskittyy pitkän aikavälin vaikutuksiin. Radikaalit innovaatiot voivat tähdätä olemassa olevien tuotteiden syrjäyttämiseen, asiakkaiden ja toimittajien välisten suhteiden muuttamiseen tai kokonaan uusien tuoteryhmien luomiseen. Neljänkymmenen vuoden aikana tehtyä innovaatiotutkimusta koskevan systemaattisen katsauksen mukaan radikaalit innovaatiot liittyvät muun muassa organisaatiokulttuuriin ja -valmiuksiin, sosiaaliseen ja inhimilliseen pääomaan sekä projektinhallintaan⁵. Ne muuttavat täysin tapaa, jolla yritykset toimivat markkinoilla, ja edellyttävät täysin uusia teknisiä taitoja ja organisatorisia valmiuksia.

Tämän vuoksi radikaalia innovointia koskevassa kirjallisuudessa keskitytäänkin ihmisiin. Mielikuvitus ja kyky visioida teknologian tulevaisuutta ovat tärkeitä taitoja radikaalien innovaatioiden edellyttämien uusien ideoiden synnyttämisessä.

Radikaalista innovoinnista kiinnostuneet yritykset pyrkivät siihen, että niillä on oikeat ihmiset tuottamassa läpimurtoideoita, jotka täydentävät yrityksen ydinliiketoimintaa. Radikaali innovointi nähdään suojana markkinoille tulijoiden disruptiivisia innovaatioita vastaan. Disruptiiviseen innovointiin panostavien pienten yritysten kasvun avaimia ovat asiakkaiden tarpeiden ennakointi ja uuteen teknologiaan ja innovatiivisiin liiketoimintamalleihin perustuvien tuotteiden kehittäminen. Kuvassa 5.5.1. on esimerkkejä siitä, millaisia narratiiveja yrityksillä voi olla disruptiivisista ja radikaaleista innovaatioista.

Miten radikaali luovuus eroaa radikaalista innovaatiosta?

Erot ovat ajattelussa, prosessissa ja lopputuloksessa.

---

Radikaaleilla innovaatioilla ja radikaalilla luovuudella on paljon yhteistä, mutta ne ovat eri käsitteitä, ne on kehitetty eri tieteenaloilla ja niillä on erilaiset lähtöoletukset, periaatteet ja tavoitteet.

Esimerkiksi Aallon muotoilun uusista mahdollisuuksista vastaava professori Andrea Botero Cabreran mukaan ”luovuus juontaa juurensa enemmän psykologiaan ja ihmisen kognition tutkimiseen. Nykyään luovuus ymmärretään myös relationaalisena, suhteissa olevana ilmiönä. Innovaatio liittyy keksintöihin ja teknologiaan. Taustan vuoksi kiinnostus ei niinkään kohdistu sisäiseen elämään, herkkyyteen ja tunteisiin vaan enemmänkin siihen, miten asiat toimivat.”

Erot kirkastuvat, kun tarkastelemme käsitteitä ajatteluna, prosesseina tai lopputuloksina:

• Radikaalisti luova ajattelu on peräisin luovista aivoista. Se ilmenee kykynä tunnistaa ideoita, jotka ovat täysin uusia ja poikkeavat nykyisistä paradigmoista ja jotka muut saattavat ohittaa tai jättää huomiotta. Tällainen ajattelutapa antaa tietyille luoville yksilöille mahdollisuuden lähestyä haasteita tai ongelmia vallankumouksellisesta näkökulmasta.
• Myös innovatiivista ajattelua luonnehtivat luovan ajattelun mekanismit, kuten luova mielikuvitus, inspiraatio ja intuitio. Sen päätehtävä on kuitenkin luovan idean soveltaminen käytäntöön, jotta voidaan luoda arvoa yksilölle, yritykselle, bisnesekosysteemille tai yhteiskunnalle. Innovatiivinen ajattelu voi olla inkrementaalista tai radikaalia. Molemmissa tapauksissa innovatiivinen ajattelu näkyy työkäyttäytymisessä ja osaamisessa.
• Radikaalisti luovassa prosessissa yksilön tai ryhmän ymmärtäessä intuitiivisesti, että kokeileminen on mahdollista, he ryhtyvät toimimaan luovasti tavalla, joka poikkeaa aiemmasta. He hyväksyvät suurempia riskejä, ahdistusta ja epämukavuutta, ja heidän käyttäytymisensä ei ainoastaan haasta olemassa olevia sosiaalisen vuorovaikutuksen normeja vaan vie heidät pois omalta mukavuusalueeltaan.
• Innovaatioprosessit ovat puolestaan kokeiluja, joissa kokeillaan tuoteprototyyppiä tai uutta liiketoimintamallia, ja ne ovat usein seurausta siitä, että on tunnistettu yhteiskunnallisia tai käyttäjien tarpeita tai havaittu markkinoilla aukkoja. Vaikka innovaatiohankkeisiin liittyvät yksilölliset ja kollektiiviset ponnistelut ovat myös riskialttiita, ne ovat usein paremmin hallittavissa, erityisesti organisaatioissa, joissa innovaatioille on vakiintuneet rakenteet, johtajuus ja kulttuuri. Innovaatioympäristöissä johtajat määrittelevät yleensä suunnan tunnistamalla haasteet, joihin tarvitaan innovatiivisia ratkaisuja.
• Radikaalin luovuuden lopputulokset ovat olemassa olevan organisaatiokulttuurin, järjestelmän, teorian tai käytännön uudelleen keksittyjä versioita. Nämä tulokset voivat vaihdella teknisistä, sosiaalisista, teknologisista, tieteellisistä tai liiketoiminnallisista innovaatioista sosiaalisten normien ja elämäntapojen muutoksiin.
• Innovaation lopputulos on se arvokas ja hyödyllinen vaikutus, joka syntyy konkreettisen uuden tuotteen, liiketoimintamallin, työprosessin jne. luomisen kautta. Innovaation onnistumista liiketoiminnassa mitataan suorituskykyindikaattoreilla (Key Performance Indicators, KPI), jotka heijastavat sen kykyä ratkaista markkinoiden tarpeisiin liittyviä käytännön ongelmia10,11.

Lyhyesti sanottuna innovaatiot ja radikaali luovuus liittyvät läheisesti toisiinsa. Innovaatiot tarvitsevat luovuutta, ja radikaalit innovaatiot tarvitsevat radikaalia luovuutta. Radikaali luovuus on kuitenkin psykologiasta peräisin oleva käsite, jolla viitataan uudenlaisiin ajattelumalleihin, prosesseihin ja tuloksiin. Niitä voi esiintyä kaikilla alueilla, toimialoilla ja tieteenaloilla. Niihin voi liittyä kaupallista toimintaa, mutta välttämätöntä se ei ole.

Radikaali luovuus on pikemminkin näkökulman muuttamista läpimurtojen ja perustavanlaatuisten muutosten aikaansaamiseksi. Innovaatiossa keskitytään sen sijaan uusien ideoiden käytännön soveltamiseen ja menestyksekkääseen toteuttamiseen, ja tavoitteena on luoda uutta arvoa.

Tässä alaluvussa tarkasteltiin, mikä on innovaatio ja mitä yhtäläisyyksiä ja eroja radikaalin luovuudella ja innovaatioilla on. Kävimme läpi seuraavat keskeiset ajatukset:

• Joseph Schumpeter, 1900-luvun taloustieteen avainhenkilö, toi innovaation idean taloustieteeseen ja kutsui sitä ”luovaksi tuhoksi”. Hän kuvasi sitä uusien kulutustavaroiden, uusien tuotantomenetelmien, uusien markkinoiden ja uusien rakenteiden luomiseksi teollisuusorganisaatioissa.
• Vuonna 1997 taloustieteilijä, professori ja kirjailija Clayton Christensen esitti teorian disruptiivisesta innovaatiosta. Hän kuvasi innovaatiotyyppiä, joka aiheuttaa muutoksia olemassa olevalla teollisuudenalalla luomalla uusia markkinoita tai uusia kuluttajatarpeita. Innovaatiotutkimuksissa tunnetaan kaksi muuta innovaatiotyyppiä, inkrementaalinen ja radikaali innovaatio. Inkrementaalisessa innovaatiossa on kyse olemassa olevan tuotteen laadun parantamisesta, ja tavoitteena on lyhyen aikavälin tuotto. Radikaaleissa innovaatioissa on kyse organisaation kyvystä keksiä uudelleen kulttuurinsa ja rakenteensa, jotta työntekijöillä olisi tilaa innovatiiviselle toiminnalle ja projekteille, jotka suojaavat yritystä disruptoijilta pitkällä aikavälillä.
• Radikaali luovuus ja innovaatio ovat peräisin eri aloilta: psykologiasta ja taloustieteestä. Vaikka molemmissa on kyse uusista ja transformatiivisista vaikutuksia, radikaali luovuus liittyy pääasiassa uuden tiedon tuottamiseen ja yhteiskunnallisten arvojen muuttamiseen tavoitteenaan parempi tulevaisuus. Liiketaloustieteessä innovaatio taas nähdään enemmän uusien liikeideoiden kehittämisenä ja arvon luomisena.

Lähteet

1. Christensen, C.M. (1997). The innovator’s dilemma: when new technologies cause great firms to fail. Boston MA: Harvard Business School.
2. Christensen, CM., Raynor, M.E., & McDonald, R. (2015). What is Disruptive Innovation?. Harvard Business Review. What Is Disruptive Innovation? (hbr.org).
3. Dimitrov, D. (2014). Text-based indicators for architectural inventions derived from patent documents: the case of Apple’s iPad (Master’s thesis, University of Twente).
4. Drucker, P. (2002). The Discipline of Innovation. Harvard Business Review. https://hbr.org/2002/08/the-discipline-of-innovation
5. Hopp, C., Anthons, D., Kaminski, J. and Salge, T.O. (2018). What 40 Years of Research Reveal About the Differences between Disruptive and Radical Innovation. Harvard Business Review. What 40 Years of Research Reveals About the Difference Between Disruptive and Radical Innovation (hbr.org).
6. Madjar, N., Greenberg, E., & Chen, Z. (2011). Factors for radical creativity, incremental creativity, and routine, noncreative performance. Journal of Applied Psychology, 96(4), 730–743. https://doi.org/10.1037/a0022416
7. Malik, M. A. R., Choi, J. N., & Butt, A. N. (2019). Distinct effects of intrinsic motivation and extrinsic rewards on radical and incremental creativity: The moderating role of goal orientations. Journal of Organizational Behavior, 40(9-10), 1013-1026.
8. Montoya, J. S., & Kita, T. (2017, June). Towards an improved theory of disruptive innovation: Evidence from the personal and mobile computing industries. In The Asian conference on the social sciences 2017: Official conference proceedings (pp. 125-144).
9. Nordström, M. (2017). From incremental to radical innovation and corporate entrepreneurship.https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/29332
10. Osterwalder, A. (2018). The Four KPIs to Track in Innovation Accounting. https://www.linkedin.com/pulse/4-kpis-track-innovation-accounting-alexander-osterwalder/.
11. Osterwalder, A., & Euchner, J. (2019). Business model innovation: An interview with Alex Osterwalder. Research-Technology Management, 62(4), 12-18.
12. Schumpeter, J.A. (2010). Capitalism, socialism and democracy. Taylor & Francis Group.
13. Tang, C., & Naumann, S. E. (2016). The impact of three kinds of identity on research and development employees’ incremental and radical creativity. Thinking Skills and Creativity, 21, 123-131.
14. Zhang, Y., Zhang, J., Gu, J., & Tse, H. H. (2022). Employee radical creativity: the roles of supervisor autonomy support and employee intrinsic work goal orientation. Innovation, 24(2), 272-289.