4.1. Kollektiiviset luovuustaidot

Miten voit herättää kiinnostusta radikaalisti luovaa ideaasi kohtaan, jotta voit saada tukea ja innostaa muut mukaan kehittämään sitä prosessiksi, tuotteeksi tai palveluksi?

---

Oletko koskaan katsonut improvisaatioteatteria tai harrastanut sitä itse? Siinä ryhmä näyttelijöitä esiintyy yhdessä – ilman käsikirjoitusta tai ohjaajaa – noudattaen jaetun johtajuuden, vastuun sekä keskinäisen tuen ja huolenpidon periaatteita¹⁰. Improvisaatiolla tarkoitetaan tässä yhteydessä spontaaneja ja intuition ohjaamia käyttäytymismalleja, joiden tavoitteena on kertoa tarina ja viihdyttää yleisöä¹⁵. Improvisaatioteatteri on erittäin hyvä esimerkki kollektiivisesta ja ryhmäluovuudesta.

Kollektiivinen luovuus ja ryhmäluovuus viittaavat ongelmien tutkimiseen ja ratkaisujen ideointiin ryhmässä. Eroa on osallistuvien yksilöiden välisessä suhteessa. Kollektiiviseen luovaan toimintaan osallistuvat henkilöt eivät kuulu samaan ryhmään. Joissakin tapauksissa he eivät välttämättä edes työskentele samassa organisaatiossa. Sen sijaan ryhmäluovuudessa osallistujilla on halu saavuttaa tietty tavoite tietyssä organisaatiossa.

Kollektiivinen luovuus koostuu vuorovaikutuksen ja tiedon jakamisen hetkistä, jotka parantavat ideaa tai johtavat näkökulman muutokseen tai täysin uusiin ideoihin, lähestymistapoihin ja keksintöihin¹³. Improvisaatioteatterissa kollektiivista luovuutta tapahtuu, kun näyttelijät pyytävät yleisöltä ehdotuksia. Tämä vie tarinan suuntaan, jota näyttelijät eivät voi ennakoida.

Sitä vastoin kun näyttelijät kehittävät tarinaa spontaanisti yhdessä, kyseessä on ryhmäluovuus. Näyttelijöillä on yhteinen tavoite – aloittaa, jatkaa ja saattaa loppuun esitys, jolle taputetaan ja joka saa ihmiset tulemaan teatteriin toisenkin kerran.

Vaikka molemmissa yhteyksissä tarvitaan luottamusta ja psykologista turvallisuutta, ryhmäluovuuden osallistujat ovat suoraan vastuussa luovan työn toteuttamisesta. Jotta improvisaatioteatteri onnistuisi, näyttelijöiden on luotava ja toteutettava tarina. Yleisö osallistuu ajoittain antamalla ehdotuksia – kun näyttelijät niitä pyytävät – mutta jos he haluavat poistua teatterista ennen esityksen päättymistä, he voivat vapaasti niin tehdä. Näyttelijät sen sijaan eivät voi poistua näyttämöltä ennen kuin esitys on ohi.

Kuvitellaanpa, että sinulla on epätavallinen idea, joka tuntuu samaan aikaan jännittävältä ja pelottavalta. Jotta voisit tehdä siitä totta, haluat pyytää muita tekemään yhteistyötä kanssasi ja kertomaan oman näkemyksensä.

Kenen kanssa sinä aiot tehdä yhteistyötä? Keiden näkökulmia etsit? Ja mitä aiot tehdä seuraavaksi?

Tässä harjoituksessa olet idean alullepanijana vertauskuvallisesti ensimmäinen näyttelijä, joka astuu näyttämölle ja kohtaa yleisön ennen kuin muut tiimin jäsenet tulevat näyttelemään omia roolejaan.

Todellisessa elämässä keskeisiä toimijoita keskusteltaessa uuden idean toteuttamiskelpoisuudesta ja kehittämisestä ovat:

• idean alullepanija
• tiimin jäsenet, joilla on toisiaan täydentävää osaamista
• sidosryhmät eli muut keskusteluun osallistujat – verkostossasi olevat ihmiset, joihin luotat, joiden asiantuntemusta arvostat ja joiden vahvistusta tarvitset.

Kolmen ehdon on täytyttävä, jotta kollektiivisen luovuuden kokemus on mahdollinen:

1. Etsit aidosti apua ja palautetta ideasi kehittämiseksi.
2. Uskot, että alkuperäistä ideaasi voidaan parantaa kommunikaatiolla ja tekemällä yhteistyötä muiden kanssa.
3. Muut osallistujat ovat aidosti halukkaita jakamaan tietojaan ja antamaan apua.

Kun osallistujien välillä on vahva sosiaalinen yhteys, vaihto voi tuottaa arvokasta tietoa kokoamalla yhteen erilaisia näkökulmia.

Tässä alaluvussa käsittelemme kolmea ratkaisevaa kyvykkyyttä, joita kollektiivisessa luovuudessa tarvitaan. Ne ovat:

1. sosiaalisen verkoston rakentaminen luovan prosessin jokaisessa vaiheessa
2. empaattinen viestintä
3. ennakkoluulottomuus.

Sosiaalisen verkoston rakentaminen

Luovuus on yhtä lailla sosiaalinen kuin henkilökohtainenkin prosessi.

---

”Uskon vahvasti, että luovat ideat syntyvät kommunikaatiossa muiden ihmisten kanssa, koska muut ihmiset haastavat sinua”, sanoo Tapani Vuorinen, Aalto-yliopiston biotuotteiden ja biotekniikan laitokselta. “Monesti kun tapaan muita ihmisiä ja vain keskustelen heidän kanssaan, se johtaa johonkin, joka saattaa synnyttää uusia luovia ratkaisuja.”

Vuorinen perusti CHEMARTS-projektin yhdessä muotoilun laitoksen professorin Pirjo Kääriäisen kanssa. CHEMARTS on kahden Aalto-yliopistoon kuuluvan korkeakoulun, Kemian tekniikan korkeakoulun ja Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun, strateginen yhteistyöprojekti. Tavoitteena on innostaa eri tieteenalojen opiskelijoita ja tutkijoita tutkimaan biomateriaaleja yhdessä ja luomaan uusia konsepteja selluloosan ja muiden biomateriaalien käyttöön.

Miten projekti sai alkunsa? “Ensin sattumalta ja sitten tarttuvan innostuksen kautta”, Vuorinen kertoo:

”Minulla oli tilaisuus pitää puhe muotialan ihmisille. Se on hyvin erilainen kuin minun alani. Ja sitten, suureksi yllätyksekseni, muotoilualan ihmiset innostuivat siitä mitä minä olin tehnyt, ja halusivat tehdä yhteistyötä, ehkä tietämättä tarkkaan mitä siitä tulisi. Ja sitten sama innostus levisi meidän kouluumme, mikä johti siihen, että aloimme tehdä yhteistyötä tietämättä, mihin se johtaisi.”

Vuorisen tarina paljastaa, että kun saamme ammatillisesta verkostostamme epätavallisen kutsun, se voi johtaa yllättäviin ideoihin.

Kollektiiviseen luovuuteen osallistuvien ihmisten välinen sosiaalinen side voi edistää luovuutta uusia ideoita koskevissa keskusteluissa^7,13. Kun on idea, joka on omasta mielestä rohkea, radikaalisti luova ja disruptiivinen, henkilökohtaiset yhteydet voivat auttaa kehittämään sitä – ja sillä voi olla ratkaiseva merkitys. Lisäksi luovan prosessin eri vaiheissa on keskusteltava eri ihmisten kanssa ja eri syistä¹¹.

Esimerkiksi ideoiden tutkimusvaiheessa on hyödyllistä osoittaa halukkuutta osallistua ja sitoutua muiden ihmisten projekteihin eri aloilla. Jos sanoo kyllä monitieteiselle yhteistyölle, se voi käynnistää lumipalloefektin, joka toimii kannustimena odottamattomille ja luoville ideoille omassa yhteisössä.

Ennen kuin ideat ovat valmiita, ne on tuotettava. Ideointivaiheessa, jossa haaste on jo tunnistettu mutta hihoja vasta alettu kääriä, saattaa olla hyötyä tuesta ja hyväksynnästä. Aiotko työskennellä yksin vai kutsua muita asiantuntijoita tiimiisi? Mitkä sidosryhmät voisivat nähdä ideasi potentiaalin? Mitä jos kutsuisit nämä ihmiset rakentavaan vuoropuheluun?

Kokeiluvaiheessa, kun on saavuttanut jonkin verran edistystä ja kokenut takaiskuja, voi olla hyödyllistä etsiä muita näkökulmia, jotka auttavat pohtimaan seuraavia vaiheita. Mitä voisit kokeilla? Miten voisit jatkaa projektia? Mitä voisi tehdä toisin? Kuka voisi auttaa visioimaan uusia toteutusstrategioita?

Sitten tulee totuuden hetki, lopputulos, kun ensimmäiset käyttäjät tai kuluttajat ovat vuorovaikutuksessa uuden prosessin, tuotteen tai palvelun kanssa. Heiltä toivotaan palautetta, jotta voi oppia, mitä parannettavaa on. Tarvitaan myös suosittelijoita, jotka antavat tuotteelle hyväksynnän muiden mahdollisten käyttäjien silmissä.

Kaiken kaikkiaan radikaalisti luovan idean edistämiseksi kannattaa kiinnittää huomiota seuraaviin kolmeen kysymykseen:

• Milloin tarvitset palautetta?
• Millaista palautetta tarvitset ja mihin?
• Kuka verkostossasi on sopivin henkilö sitä antamaan?

Ihmiset voivat vaikuttaa luovaan ajatteluun ainakin kahdella tavalla: emotionaalisella tuella ja tiedon rikkaudella¹⁰. Emotionaalisella tuella – esimerkiksi kollegoilta yksikön tai tiimin sisällä tai sen ulkopuolella – voi olla positiivinen vaikutus luovaan suorituskykyyn. Ed Catmull, yksi Pixarin perustajista, ymmärsi tämän ja loi Braintrust-ympäristön, jossa kaikki voivat jakaa ideoita ja antaa rakentavaa kritiikkiä ilman, että muut tuntevat itsensä vähätellyiksi tai asettuvat puolustuskannalle². Catmull piti myös huolen siitä, että toinen perustaja, Steve Jobs, pysyi poissa Braintrustista. Hän huomasi, että muut ryhmän jäsenet eivät rohjenneet kritisoida Jobsin ideoita tai jakaa omia ideoitaan, kun tämä oli paikalla. On tärkeää, että osallistujat kokevat saavansa emotionaalista tukea, kun he keskustelevat luovista, villeistä ja pelottavista ideoistaan.

Yhteenvetona voidaan todeta, että sosiaalinen vuorovaikutus voi edistää luovan ajattelun kehittämistä tarjoamalla prosessin eri vaiheissa monipuolista palautetta sekä laajemman kirjon ideoita ja tietoa.

Empaattinen kommunikaatio

Tässä osiossa puhumme siitä, miten empatiaa voi vaalia päivittäisissä kollektiiviseen luovuuteen liittyvissä keskusteluissa.

---

Kun aiemmin tässä alaluvussa esitellyltä Matti Vuoriselta kysyttiin, miltä kemististä tuntuu keskustella taiteen tai liike-elämän parissa työskentelevien ihmisten kanssa, hän vastasi seuraavasti:

“Ehkä he avaavat silmäni ja näyttävät, miten asioita voi tehdä eri tavalla. Alussa sitä voi olla vähän vaikea ymmärtää. Se voi olla haaste, koska eri aloilla on erilaisia käytäntöjä. Ajattelutapa on erilainen, jopa termit voivat olla aivan erilaisia.”

Kun keskustelee eri aloja edustavien ihmisten kanssa, on hyödyllistä muistaa tehokkaan kommunikaation keskeinen periaate: empatia. Empatia tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että asettuu toisen asemaan ja näkee tuotteen tai prosessin hänen näkökulmastaan, mikä voi ohjata uusien konseptien luomista. Kannattaa tavoitella sitä, että keskustelukumppani näkee uuden idean merkityksellisyyden, ja että myös itse pystyy ymmärtämään hänen näkemyksiään.

Ihmiset kokevat kahdenlaista empatiaa, affektiivista empatiaa ja kognitiivista empatiaa³. Edellisessä on kyse siitä, että tuntee, mitä joku toinen tuntee. Jälkimmäisessä on kyse kognitiivisesta, faktojen tasolla tapahtuvasta toisen ihmisen kontekstin ymmärtämisestä. Mistä he tulevat? Millainen elämäntilanne heillä on? Kun tietää enemmän henkilön taustoista, on parempi mahdollisuus ymmärtää, mitä hän tarkoittaa.

Empatiaa voi käyttää sekä ennen luovaa yhteistyötä koskevaa keskustelua että sen aikana. Kognitiivinen empatia voi esimerkiksi auttaa harjoittelemaan idean ja projektin esittelemistä. Mitkä sanat ja esimerkit auttaisivat keskustelukumppania pääsemään sisään sinun maailmaasi?

Keskustelun herättämien tunteiden tarkkailu voi ohjata uusiin suuntiin. Idea voi herättää innostusta.  Toisaalta voi ilmentyä myös hämmennystä, mikä voi kannustaa selkeyttämään argumentteja tai pysähtymään ja esittämään tutkivia kysymyksiä.

Keskustelua tulisi myös johtaa empaattisesti. Mitä tahansa tunteita tuotkin kollektiiviseen luovaan vuorovaikutukseen, ne voivat tarttua. On hyvä varmistaa, että säilytät uteliaan ja positiivisen mielentilan.

Ennakkoluulottomuus

Kun on valmis hyväksymään, että muut tietävät jotakin sellaista, mitä itse ei tiedä, ja tekemään asioita tavalla, joka ei ole koskaan aikaisemmin edes tullut mieleen, voi löytää yllättäviä mahdollisuuksia ideoiden kehittämiseen.

---

“On oltava valmis oppimaan muilta”, Vuorinen sanoo. “On tärkeää hyväksyä, että on olemassa erilaisia tapoja toimia.”

“Esimerkiksi CHEMARTS-ohjelmassa olen yllättynyt nähdessäni, että muotoilijat, joilla ei ole tieteellistä työskentelytapaa, tekevät havaintoja, joita minä en olisi tehnyt oman ajattelutapani vuoksi.”

“Minä saatan pitää jotakin parhaana keinona löytää  uutta ja pidän keksintöä mielenkiintoisena niiden teorioiden perusteella, joita minulla on mielessäni. Mutta en ehkä huomaa muita kiinnostavia asioita. Muotoilun opiskelijoilla ei ole samoja ajattelumalleja, ja he voivat työskennellä vapaasti missä tahansa. Niinpä he voivat tehdä havaintoja, joita me tutkijat emme tee. Tämä osoittaa, miten hyödyllistä on yhdistää erilaisia työskentelytapoja, koska ne täydentävät toisiaan.”

Ennakkoluulottomuus on sitä, että ryhmässä arvostetaan myös muiden jäsenten näkemyksiä ja tietoja. Ennakkoluulottomuus tarkoittaa, että on tietoinen vaihtoehtoisista näkemyksistä ja arvostaa muiden tietämystä⁴. Yksilön oppimisvalmius toimii välittäjänä ennakkoluulottomuuden ja innovatiivisten ideoiden välillä¹.

Tapa, jolla samaistumme ammatteihimme, voi olla ennakkoluulottomuuden estäjä tai mahdollistaja⁸. Kun korostaa ammattiryhmien välisiä eroja, se estää erilaisten ajatusten ja näkökulmien vaihtamista. Sen sijaan kun fokus on ryhmän asiantuntemuksen rikkaudessa ja moninaisuudessa, ihmiset ovat vastaanottavaisempia.

Improvisaatioteatterissa avoimuus toisten ideoille on yksi perussäännöistä. Se sisältyy “kyllä, ja…” -sääntöön⁵, joka muistuttaa näyttelijöitä siitä, että heidän on hyväksyttävä, mitä kollegat ja ympäristö heille tarjoavat, ja rakennettava sen pohjalle.

1. Al-Abrrow, H., Fayez, A. S., Abdullah, H., Khaw, K. W., Alnoor, A., & Rexhepi, G. (2023). Effect of open-mindedness and humble behavior on innovation: mediator role of learning. International Journal of Emerging Markets, 18(9), 3065-3084.
2. Catmull, E., & Wallace, A. (2023), Creativity Inc. (The Expanded Edition): Overcoming the Unseen Forces that Stand in the Way of True Inspiration. Random House.
3. Cox, C. L., Uddin, L. Q., Di Martino, A., Castellanos, F. X., Milham, M. P., & Kelly, C. (2012). The balance between feeling and knowing: affective and cognitive empathy are reflected in the brain’s intrinsic functional dynamics. Social cognitive and affective neuroscience, 7(6), 727-737.
4. Herman, H. M., & Mitchell, R. J. (2010). A theoretical model of transformational leadership and knowledge creation: The role of open-mindedness norms and leader–member exchange. Journal of Management & Organization, 16(1), 83-99.
5. Koppett, K., (2013). Training to Imagine. Stylus. Second Edition.
6. Madjar, N. (2008). Emotional and informational support from different sources and employee creativity. Journal of Occupational and Organizational Psychology, 81(1), 83-100.
7. Mcdonald, S., Gertsen, F., Rosenstand, C. A. F., & Tollestrup, C. (2018). Promoting interdisciplinarity through an intensive entrepreneurship education post-graduate workshop. Higher Education, Skills and Work-Based Learning, 8(1), 41-55.
8. Mitchell, R., Parker, V., & Giles, M. (2012). Open-mindedness in diverse team performance: investigating a three-way interaction. The International Journal of Human Resource Management, 23(17), 3652-3672.
9. Moirano, R., Sánchez, M. A., & Štěpánek, L. (2020). Creative interdisciplinary collaboration: A systematic literature review. Thinking Skills and Creativity, 35, 100626.
10. Nisula, A.M. & Kianto, A. (2018). Stimulating organizational creativity with theatrical improvisation. Journal of Business Research, 85, 484-493.
11. Ohly, S., Kase, R., & Škerlavaj, M. (2010). Networks for generating and for validating ideas: The social side of creativity. Innovation, 12(1), 41-52.
12. Parjanen, S. (2012). Experiencing creativity in the organization: From individual creativity to collective creativity. Interdisciplinary Journal of Information, Knowledge & Management, 7.
13. Parjanen, S., & Hyypiä, M. (2019). Innotin game supporting collective creativity in innovation activities. Journal of Business Research, 96, 26-34.
14. Tang, T., Vezzani, V., & Eriksson, V. (2020). Developing critical thinking, collective creativity skills and problem solving through playful design jams. Thinking Skills and Creativity, 37, 100696.
15. Vera, D., & Crossan, M. (2004). Theatrical improvisation: Lessons for organizations. Organization Studies, 25(5), 727-749.