2.3. Uteliaisuus ja kriittinen ajattelu

Miten voit vaalia uteliaisuutta, mielikuvitusta ja kriittistä ajattelua jotta tunnistat haasteet, joiden ratkaiseminen voi johtaa radikaalisti luoviin läpimurtoihin?

---

Ongelmien löytämisen kyky on erittäin luoville yksilöille ominainen, sanotaan kirjassa Creativity: The Psychology of Discovery and Innovation¹. Se siirtää painopisteen annettujen ongelmien ratkaisemisesta sellaisten ongelmien löytämiseen, joita ei ole vielä edes tunnistettu.

“Tutkijan elämälle on ominaista, että kaikki on helppoa, kun käsillä on ongelma, jota työstää. Vaikeinta on löytää ongelma työstettäväksi.”¹

– Fyysikko Freeman Dyson

Joidenkin tutkijoiden mukaan mukaan ongelmakeskeiset ihmiset harjoittavat muita todennäköisemmin radikaalia luovuutta⁵. Ongelma voidaan nähdä positiivisena haasteena, joka synnyttää luovaa ajattelua, syvää uteliaisuutta, aktiivista oppimista ja halua saada asioita aikaan. Dysonin havainto siitä, että meillä on taipumus keskittyä olemassa oleviin ongelmiin, ei päde vain tieteeseen vaan myös muihin elämänalueisiin.

Termin tietotyöläinen keksi Peter Drucker³ vuonna 1959 ilmestyneessä kirjassaan The Landmarks of Tomorrow. Tietotyöläinen on henkilö, jonka työssä tieto on keskeisellä sijalla ja joka ratkaisee ongelmia asiantuntemuksensa avulla.

Tietotyöläiset – tutkijat, data-analyytikot, ohjelmoijat, taloustieteilijät jne. – toimivat epävarmoissa, monimutkaisissa, monitulkintaisissa ja epävakaissa ympäristöissä. Tämä luo tarpeen tunnistaa ja määritellä ongelmia ja löytää niihin luovia ratkaisuja.

“Työuran alkuvaiheessa ajattelin vielä melko suoraviivaisen insinöörimäisesti, että on olemassa ongelmia ja niihin on ratkaisut”, sanoo Aalto-yliopiston alumni Mikko Dufva, joka teki väitöskirjansa tulevaisuutta koskevan tiedon tuottamisesta ja työskentelee nyt tulevaisuudentutkimuksen asiantuntijana. “Työelämässä pääsin lähemmäksi tosielämän sotkuisuutta ja sitä, kuinka monella eri tavalla ongelman voi määritellä ja että ongelman ratkaisuun voi olla useita lähestymistapoja. Onneksi opinnoista oli tarttunut mukaan työkaluja myös omien ajattelumallien tunnistamiseen ja muuttamiseen.” 

Vaikka tietotyöläisten huomio on tyypillisesti luovien ratkaisujen etsimisessä olemassa oleviin ongelmiin, heillä on myös tarve löytää ongelmia – ongelmia, joihin sisältyy lupaus merkittävästä muutoksesta yhteiskunnallisessa kehityksessä.

Se ei kuitenkaan tarkoita, että eteemme tulevien ongelmien ratkaisemiseen pitäisi suhtautua kevyesti. Päinvastoin: kohtaamiemme ongelmien ratkaiseminen on erittäin tärkeää. Tässä alaluvussa keskitymme kuitenkin kykyihin, joiden avulla voimme tunnistaa sellaisia haasteita, joiden ratkaiseminen voisi johtaa radikaaleihin läpimurtoihin.

Erilaisten ongelmatyyppien löytäminen ja valitseminen

Millaisia ongelmia kannattaisi valita ja miksi?

---

Kaikkien arkisen työelämän ongelmien ratkaiseminen ei vaadi luovuutta. Esimerkiksi uuden huonekalun kasaaminen on yleensä suoraviivainen tehtävä. Ongelmat, joilla on selkeä alku- ja loppukohta ja joiden ratkaisemiseen on saatavilla ohje, edellyttävät lähinnä teknistä osaamista, eivät luovuutta.

Mutta oikean elämän monimutkaisessa todellisuudessa kohtaamme myös uusia, epämääräisiä ongelmia. Tällaiset ongelmat meidän on tunnistettava ja ratkaistava selviytyäksemme ja menestyäksemme elämässä. Epämääräisillä ongelmilla on ainakin nämä kolme ominaisuutta:

• Tavoitteet ovat monitulkintaisia: jokaisen meistä on itse tulkittava tilanne ja päätettävä tavoitteista
• Ratkaisuun on useita vaihtoehtoisia polkuja
• Mahdollisia ratkaisuja on useita.¹¹

Ongelmien etsimistä pidetään luovan ongelmanratkaisun ensimmäisenä askeleena^1,11,12. Se voi alkaa siitä, että huomataan välittömät haasteet ja ongelmat, joita muut kohtaavat, ja yhdistetään ne uudeksi, relevantimmaksi ongelmaksi. Se voi myös olla sellaisen ongelman etsimistä, jota kukaan muu ei ole vielä edes visioinut tai josta kukaan muu ei ole puhunut.

Riippumatta siitä, tartutko olemassa oleviin ongelmiin vai löydätkö uuden haasteen, saatat haluta pohtia valintasi taustalla vaikuttavia motiiveja:

• Miksi priorisoit juuri tämän ongelman? Kuinka kiireelliseksi ja merkitykselliseksi ongelma koetaan? Missä määrin tämän ongelman ratkaiseminen vaikuttaisi merkittävästi elämääsi, organisaatioosi tai jopa ympäröivään yhteiskuntaan?
• Miten emotionaalisesti sitoutunut olet haasteeseen? Päätöstä käyttää aikaasi ongelman ratkaisemiseen ruokkivat sisäiset tai ulkoiset motivaattorit. Ne voivat vaihdella uteliaisuudesta ja aidosta kiinnostuksesta huoleen siitä, että tuotat pettymyksen muille, tai pelkoon, että sinua pidetään epäpätevänä tai laiskana.
• Onko sinulla riittävästi tietoa ja osaamista ongelman ratkaisemiseksi? Jos sinulta puuttuu tarvittavat tiedot, oletko valmis oppimaan? Tai tunnetko jonkun, joka voisi auttaa? Tämä voi kannustaa sinua etsimään lisää tietoa asiasta, keräämään palautetta ja erilaisia näkemyksiä relevanteilta sidosryhmiltä ja kehittämään kykyäsi selittää muille, miksi ongelman ratkaiseminen on tärkeää.

Uteliaisuus auttaa ongelmien löytämisessä

Seuraavaksi tarkastelemme, miten voimme lisätä todennäköisyyttä tunnistaa ympäristössämme esiintyvät ongelmat.

---

Uteliaisuus on uusien, haastavien ja epävarmojen tapahtumien tavoittelua tai tunnistamista ja halua tutkia niitä¹⁰. Sitä pidetään yhtenä luovuuden moottorina^7,13. Uteliaisuus voi edesauttaa luovuutta, ja luovuus rohkaisee uteliaisuuteen⁹. Miten uteliaan asenteen kehittäminen parantaa mahdollisuutta löytää radikaalin luovuuden haasteita?

On olemassa monenlaista uteliaisuutta. Uteliaisuutta on esimerkiksi uusien erikoisalojen etsiminen (poikkitieteellisyys) ja uusien ihmisten tapaaminen (ihmisiin kohdistuva uteliaisuus). Alla olevassa kuvassa 2.3.1. havainnollistetaan muutamia erilaisia tapoja olla utelias. Kysymys ei niinkään ole siitä, kuinka utelias ihminen on, vaan siitä, miten ihminen on utelias. Toisin sanoen, mikä laukaisee sinun uteliaisuutesi?

Ehkäpä uteliaisuuttasi ohjaa tarve oppia monialaisesti:

• Mitkä ovat ne osaamisalueet, joita hallitset?
• Mitkä ovat ne osaamisalueet, joita sinua houkuttaisi oppia?

Tai tarve tietää:

• Mitkä työhön liittyvät tai muut yhteiskunnalliset aiheet valvottavat sinua öisin?
• Milloin olet työskennellyt tavallista kovemmin ratkaistaksesi sinua turhauttaneen työhön liittyvän ongelman?

Tai ihmislähtöinen uteliaisuus:

• Keitä ihmisiä kuuntelet mielelläsi?
• Keitä ovat ihmiset, joiden konfliktien ratkaisemisessa olisit halukas auttamaan?
  

Tai osaamiskapasiteetin lisäämiseen liittyvä uteliaisuus:

• Milloin olet viimeksi lähtenyt mukaan uuteen projektiin, vaikka tunsit, että sen vaatimukset ylittävät taitotasosi?
• Oletko utelias saamaan selville, mikä aiheuttaa sen ahdistuksen ja stressin, jota koet uusissa monimutkaisissa projekteissa?

Tai jännityshakuinen uteliaisuus:

• Mitä uutta projektia haluaisit kokeilla?
• Minkä uuden työtavan tai oppimismuodon haluaisit tuoda elämääsi?

Tutkijat Jaussi & Randel⁸ halusivat ymmärtää, mitä eroa inkrementaalisen ja radikaalin luovuuden taustatekijöissä on. He keskittyivät kahteen tekijään: luottamukseen, että pystyy ajattelemaan ja toimimaan luovasti tietyllä hetkellä (luova luottamus), sekä erilaisiin tapoihin kerätä tietoa.

He tutkivat, miten tiedon kerääminen omasta organisaatiosta (sisäinen skannaus), ideoiden etsiminen organisaation ulkopuolelta (ulkoinen skannaus) ja henkilökohtaisten kokemusten hyödyntäminen työssä (työelämän ulkopuolisten kokemusten hyödyntäminen) vaikuttavat luovuuteen. He havaitsivat, että luottamus omaan luovaan ajatteluun ja toimintaan on vahvasti yhteydessä radikaalisti luovien ideoiden keksimiseen. Lisäksi he havaitsivat, että tiedon kerääminen organisaation sisältä siivittää sekä inkrementaalista että radikaalia luovuutta, mutta ideoiden etsiminen organisaation ulkopuolelta auttaa suurissa, uraauurtavissa ideoissa.

Yksi tämän tutkimuksen johtopäätöksistä on, että sinulla saattaa olla paremmat mahdollisuudet havaita radikaalisti luovia haasteita, kun suuntaat uteliaisuutesi oman organisaatiosi ulkopuolelle.

Mielikuvitusta luoviin ratkaisuihin

Mielikuvitusta aktivoiva toiminta on toinen mahdollinen tapa tulla tietoiseksi radikaalia luovuutta vaativista haasteista.

---

Voidaan ajatella⁶, että on olemassa kaksi mielikuvitustyyppiä. Ensimmäinen niistä on sosioemotionaalinen mielikuvitus – kyky tarkastella skenaarioita useista sosiaalisista näkökulmista ja kuvitella niistä koituvia seurauksia itselle ja muille ihmisille. Kun mietimme jotakin skenaariota, jonka haluaisimme toteuttaa, ihmiset, jotka olisivat mukana sitä toteuttamassa tai joita lopputulos koskettaisi, vaikuttavat mielikuvituksemme sisältöön.

Toinen mielikuvitustyyppi on ajallinen mielikuvitus. Siinä on kyse kyvystä harjoittaa mitä jos -ajattelua sekä henkistä aikamatkailua menneisyyteen, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Ajallisessa mielikuvituksessa yhdistyvät ennakointi ja muisti, jolloin voidaan ajatella, mitä olisi voinut olla tai mitä voisi olla.

Mielikuvituksen hyödyntäminen jokapäiväisessä elämässä tarkoittaa mielikuvitusleikkejä, joissa pohditaan mitä jos -kysymyksiä, tunnistetaan kiinnostavia uusia kokemuksia ja kysytään ”Mitä jos tekisin noin? Kenelle tekisin noin?”

Kriittinen ajattelu haastetta valittaessa

Miten kriittinen ajattelu voi auttaa valitsemaan haasteita, joiden ratkaiseminen voi johtaa koko ajattelutavan, paradigman, muutokseen organisaatiossa tai yhteisössä?

---

Tähän mennessä olemme tutkineet, miten uteliaisuutta ja mielikuvitusta voidaan käyttää ratkaisemisen arvoisten ongelmien tunnistamiseen ja radikaalisti luovien ratkaisujen ennakoivaan työstämiseen. Päätämme tämän alaluvun kriittiseen ajatteluun.

“– – uteliaisuus pysäyttää myös ensi alkuun vähäpätöisiltä vaikuttavien asioiden äärelle”, Mikko Dufva sanoi Aalto-yliopiston haastattelussa. “Kriittisyys korostuu yllätysten ja murrosten ajassa, ja erityisesti tulevaisuutta koskevien oletusten tunnistamisessa ja haastamisessa. Koska ajattelemme tulevaisuuksia usein liian kapeasti, on oleellista haastaa sekä omia että muiden ajatusmalleja.” 

Miten kriittinen ajattelu auttaa meitä valitsemaan radikaalisti luovia toimenpiteitä?

Luovan prosessin tutkimusvaiheessa, ennen kuin sitoudumme johonkin suuntaan, uteliaisuus ja mielikuvitus avaavat silmämme mahdollisuuksille, ja kriittinen ajattelu puolestaan mahdollistaa valintojen tekemisen. Nämä kolmenlaiset ajattelutaidot, joita kuva 2.3.2. havainnollistaa, täydentävät toisiaan silloin, kun luodaan jotain täysin uutta^4,14. Tarkemmin sanottuna, nämä kolme ajattelutaitoa auttavat meitä löytämään ratkaisemisen arvoisia ongelmia.

Luovan ajattelun taidot mahdollistavat ratkaisujen löytämisen ja radikaalisti uusien palvelujen, tuotteiden, ajatusten, konseptien, tutkimuksen ja taiteen luomisen. Kriittinen ajattelu soveltaa rationaalista, selkeää ja loogista ajattelua luovien ideoiden ja niiden toteuttamistapojen arviointiin ja kehittämiseen.

Kriittisen ajattelun ytimessä on kaksi kysymystä²:

• Mistä tiedän, mitä luulen tietäväni?
• Mitä todisteita minulla on siitä, mitä luulen tietäväni?

Näiden kahden kysymyksen avulla voit pohtia tietojasi itsestäsi ja maailmasta. Kun esimerkiksi pohdit uteliaisuuttasi ja mielikuvitustasi, voit esittää itsellesi seuraavat kysymykset:

• Mistä tiedän, mitä luulen tietäväni uteliaisuuteni tai mielikuvitukseni laukaisijoista?
• Mitä todisteita minulla on siitä, mitä luulen tietäväni siitä, mikä saa minut uteliaaksi tai mielikuvituksekkaaksi?
• Mitä olen kiinnostunut tietämään uteliaisuudestani ja mielikuvituksestani?

Viime kädessä kriittisen ajattelun soveltaminen tiedon tutkimiseen radikaalisti luovien ongelmien löytämiseksi riippuu henkilökohtaisista arvoista, jotka voidaan jakaa kuuteen tyyppiin: älylliseen nöyryyteen, rehellisyyteen, rohkeuteen, sinnikkyyteen, empatiaan ja itsenäisyyteen (ks. kuva 2.3.3).

Älyllisessä nöyryydessä on kyse sen myöntämisestä, että ei tiedä niin paljon kuin haluaisi. Tieto on monimutkaista, ja on mahdotonta tietää kaikkea, vaikka olisi alan asiantuntija.

Rehellisyydessä on kyse suoraselkäisyydestä, tosiasioiden ja henkilökohtaisten toiveiden erottamisesta toisistaan, haaveista, intuitiosta ja uskomuksista.

Rohkeudessa on kyse siitä, että päästää mielikuvituksensa valloilleen ja uskoo ideoihinsa silloinkin, kun vain kourallinen muita ihmisiä tunnustaa ne oikeiksi.

Sinnikkyys tarkoittaa määrätietoista työskentelyä haastavien tehtävien ja monimutkaisten kysymysten parissa, vaikka ne aiheuttaisivatkin ajoittain hämmennystä ja turhautumista.

Empatia – tarkemmin sanottuna kognitiivinen empatia – tarkoittaa sitä, että yrittää ymmärtää toisten näkökulmia ja mielipiteitä silloinkin, kun ei ole heidän kanssaan samaa mieltä.

Autonomia tarkoittaa sitä, että ajattelee itse ja ottaa siitä vastuun.

Lähteet

1. Csíkszentmihályi, M. (2013). Creativity, The Psychology of Discovery and Invention. HarperPerennial, Modern Classics.
2. DiYanni, R. (2015). Critical and creative thinking: a brief guide for teachers. John Wiley & Sons, Incorporated.
3. Drucker, P. (1959). The Landmarks of Tomorrow. New York: Harper & Brothers.
4. Fatmawati, A., Zubaidah, S., Mahanal, S. & Sutopo. (2019). Critical Thinking, Creative Thinking, and Learning Achievement: How they are related. Journal of Physics: Conference Series.
5. Gilson, L. L., & Madjar, N. (2011). Radical and incremental creativity: Antecedents and processes. Psychology of Aesthetics, Creativity, and the Arts, 5(1), 21-28.
6. Gotlieb, R. J., Hyde, E., Immordino-Yang, M. H., & Kaufman, S. B. (2019). 34 – Imagination is the seed of creativity. In James C. Kaufman, Robert J. Sternberg (Eds.) The Cambridge handbook of creativity, 2, 709-73.
7. Gross, M. E., Zedelius, C. M., Schooler, J. W. (2020). Cultivating an understanding of curiosity as a seed for creativity. Current Opinion in Behavioral Sciences, 35, 77-82.
8. Jaussi, K.S., & Randel, A. E. (2014). Where to Look? Creative Self-Efficacy, Knowledge Retrieval, and Incremental and Radical Creativity. Creativity Research Journal, 26:4, 400-410.
9. Karwowski, M. (2012). Did curiosity kill the cat? Relationship between trait curiosity, creative self-efficacy and creative personal identity. Europe’s Journal of Psychology, 8(4), 547-5.
10. Kashdan, T. B., Silvia, P. (2009). Curiosity and interest: The benefits of thriving on novelty and challenge. In C. R. Snyder & S. J. Lopez (Eds.), Oxford Handbook of Positive Psychology (2nd ed., pp. 367-374). Oxford: Oxford University Press.
11. Reiter-Palmon, R. (2018). Chapter 13 Creative cognition at the individual and team levels: What happens before and after Idea Generation. In Robert J. Sternberg, James C. Kaufman, (Eds), The nature of human creativity, (p. 186-207).
12. Runco, M.A. (2014). Creativity: Theories and Themes: Research, Development and Practice. Elsevier Science & Technology.
13. Schutte, N. S., Malouff, J. M. (2020). A meta‐analysis of the relationship between curiosity and creativity. The Journal of Creative Behavior, 54(4), 940-947.
14. Wechsler, S. M. et al. (2018). Creative and critical thinking: Independent or overlapping components? Thinking skills and creativity, 27, 114-122.