1.3. Näkökulmia radikaaliin luovuuteen

Luovuutta laatikon sisä- ja ulkopuolella

Miten löytää luovia ratkaisuja?

---

Tutkija Margaret Boden² luokitteli ihmisen luovuuden kolmeen eri tyyppiin: yhdistelevään luovuuteen (tuttuja tai olemassa olevia asioita liitetään uudella tavalla yhteen, jotta saadaan aikaan jotain uutta), tutkivaan luovuuteen (kartoitetaan käsiteavaruutta eli kaikkea sitä mitä aiheeseen liittyy ja toimitaan löydösten kanssa luovalla tavalla) ja transformatiiviseen eli muuntavaan luovuuteen (muutetaan käsiteavaruutta eli kaikkea sitä mitä aiheeseen liittyy niin, että pystytään ajattelemaan ja tekemään asioita, jotka ennen olivat mahdottomia). Käsiteavaruus viittaa tietyn alan tai aiheen taustalla oleviin sääntöihin, rakenteisiin tai oletuksiin.

Bodenin kolme luovuustyyppiä voidaan nähdä jatkumona. Käsiteavaruuden muuttaminen mahdollistaa sellaisten ideoiden tai ajatusten keksimisen, jotka olivat aiemmassa viitekehyksessä mahdottomia. Tämä luovuuden muoto on muutakin kuin pelkkää olemassa olevien elementtien tutkimista tai yhdistelemistä tietyllä tutkimusalueella tai toimialalla; siihen liittyy itse tutkimusalueen tai toimialan muuttaminen siten, että ajattelulle ja innovoinnille avautuu täysin uusia mahdollisuuksia.

• Yhdistelevä luovuus on luovuuden välittömin muoto. Siinä olemassa olevia ideoita, käsitteitä tai elementtejä yhdistetään uusilla tavoilla, jotta saadaan aikaan jotakin uutta. Tämä ei edellytä tutkimusalueen tai toimialan perussääntöjen muuttamista, vaan ainoastaan uusien yhteyksien näkemistä tunnettujen elementtien välillä.
• Tutkiva luovuus merkitsee syvempää sitoutumista tutkimusalueeseen tai toimialaan. Yksilö tai ryhmä kartoittaa järjestelmällisesti rajoja ja mahdollisuuksia olemassa olevien sääntöjen tai käsitteiden puitteissa. Kyse on tunnetun alueen tai toimialan rajojen ylittämisestä ja uusien, vakiintuneisiin rakenteisiin sopivien oivallusten tai innovaatioiden löytämisestä.
• Transformatiivinen luovuus edellyttää olemassa olevan käsiteavaruuden muuttamista tai laajentamista. Kun muutetaan tutkimusalueen tai toimialan sääntöjä, oletuksia tai perusrakenteita, täysin uudenlaiset ideat ja innovaatiot ovat mahdollisia. Transformatiivinen luovuus mahdollistaa sen, että ajateltavissa olevat asiat kuvitellaan uudelleen, mikä tuottaa ajatuksia ja luomuksia, joita ei olisi voinut olla olemassa alkuperäisten ajattelutapojen puitteissa. 

Tämä kolmas luovuustyyppi on kaikkein radikaalein³.

Kaikissa kolmessa luovuuden muodossa on mahdollista kehittyä, vaikka emme voikaan koskaan täysin hallita luovuutta. Sen sijaan voimme luoda henkisen ja fyysisen tilan, jossa luovuus voi tapahtua. Voimme vaalia hedelmällistä maaperää ja istuttaa siihen siemeniä, joista voi itää radikaalia luovuutta.

Radikaali luovuus oikeassa elämässä

Miten olla radikaalisti luova? Miltä radikaaliin luovuuteen pyrkiminen näyttää?

---

Jotta ymmärtäisimme paremmin luovuutta, meidän on hyödyllistä tutkia niiden ihmisten elämää ja kokemuksia, joiden tehtävänä on olla luova. Mitä he ajattelevat termistä radikaali luovuus? Mitä se merkitsee heille käytännön tasolla? Aalto-yliopistossa toteutetussa laadullisessa tutkimushankkeessa tutkittiin juuri tätä¹. Radikaali luovuus on yksi Aallon keskeisistä arvoista, ja siksi siitä keskustellaan Aallossa usein. Tämän vuoksi Aalto-yliopisto on ihanteellinen paikka tutkia, mitä radikaali luovuus tarkoittaa ja miten se toteutuu, jos toteutuu.

Tutkimuksessa havaittiin, että ihmiset hahmottavat radikaalia luovuutta seuraavien toisiinsa olennaisesti liittyvien elementtien kautta: prosessi ja lopputulos; yksilöllinen ja kollektiivinen; serendipiteetti ja tarkoituksellisuus. Nämä elementit auttavat kehystämään ja laajentamaan radikaalin luovuuden käsitettä ja tuomaan sen lähemmäs käytäntöä. Pohdinnan jälkeen käymme läpi kaikki kuusi elementtiä.

Radikaalin luovuuden kuusi elementtiä

Prosessi ja lopputulos

---

Radikaalisti luovalla prosessilla tarkoitetaan uudenlaista lähestymistapaa ongelmanratkaisuun tai tekemiseen.  Tutkimuksessa tämä voi tarkoittaa menetelmien lainaamista muilta tieteenaloilta ja niiden soveltamista uuteen yhteyteen tai yhteistyötä eri alojen tutkijoiden kanssa. Koulutuksessa radikaali luovuus prosessina voisi tarkoittaa sitä, että tehdään tilaa kokeelliselle työskentelylle erilaisia menetelmiä ja aktiivista tekemistä hyödyntäen.

Radikaalisti luovia lopputuloksia arvioidaan yleensä sen perusteella, miten merkittävä vaikutus niillä on yhteiskuntaan. Radikaalisti luova lopputulos on yllättävä ja saattaa vaikuttaa jopa mahdottomalta. Joskus sitä ei edes hyväksytä, kun se otetaan ensimmäisen kerran käyttöön. Esimerkiksi Galileo Galilein tähtitieteellinen havainto Jupiterin kuista johti ajatuksiin, jotka olivat aluksi radikaaleja, mutta joita nykyään pidetään merkittävinä panoksina fysiikan ja tähtitieteen kehitykselle.

Prosessissa on siis kyse jonkin asian tekemisestä tai valmistamisesta uudella tavalla, kun taas lopputuloksessa on kyse siitä, että idealla tai tuotoksella on transformatiivinen vaikutus yhteiskuntaan.

Yksilö ja kollektiivi

---

Yksilötasolla radikaalin luovuuden katsotaan tarkoittavan henkilökohtaisia ajattelutapoja ja käytäntöjä, jotka luovat perustan radikaalille luovuudelle. Esimerkiksi ennakkoluulottomuus, halu oppia muilta ja aktiivinen kokeileminen voivat kaikki auttaa luomaan uusia toimintatapoja ja johtaa uudenlaisiin lopputuloksiin. Tämä voi vaatia hieman rohkeutta, sillä radikaali luovuus edellyttää usein tavanomaisesta poikkeavaa toimintaa. Kurssin toisessa luvussa tarkastellaan lähemmin yksilön taitoja radikaalisti luovien ideoiden mahdollistajana.

Kollektiivisen näkökulman osalta radikaali luovuus perustuu usein monien näkökulmien yhdistämiseen. Yhteistyö on tärkeää ja sen onnistuminen edellyttää sellaisia toimintatapoja, joiden avulla eri taustoista tulevat ihmiset voivat rakentaa yhteistä ymmärrystä ja merkityksiä. Yliopistoissa tämä voi toteutua monitieteellisenä yhteistyönä useilla tasoilla: opiskelijoiden ryhmätyönä, vierailevina luennoitsijoina, yhteisopettajina ja yhteisohjaajina. Käsittelemme kollektiivista näkökulmaa tarkemmin neljännessä luvussa.

Serendipiteetti ja tarkoituksellisuus

---

Serendipiteetin käyttö luovuudessa voidaan määritellä ”sattuman taitavaksi käytöksi, ei puhtaaksi hyväksi onneksi”³. Radikaali luovuus juhlii tuntematonta ja houkuttelee siten luokseen sattumanvaraisia hetkiä. Esimerkiksi keskustelu kahvikoneen luona eri aloja edustavien ja eri taustoista tulevien ihmisten kanssa voi nostaa esiin uusia yhdyspolkuja ja johtaa uusiin ideoihin. 

Viimeinen näkökulma viittaa tarkoituksellisiin toimiin, joilla edistetään radikaalia luovuutta. Moni voi itse päättää tutkia aktiivisesti erilaisia prosesseja tai lähestymistapoja rohkaistakseen radikaalisti luovaan ideointiin. Esimerkkinä voidaan mainita keskustelukumppanien etsiminen muilta osastoilta ja innokkuus tehdä yhteistyötä eri tieteenalojen välillä. Se voi tuntua pelottavalta, mutta radikaalisti luovan asenteen tarkoituksellinen vaaliminen edellyttää valmiutta astua epämukavuusalueelle. Yhteistyö ei ole aina helppoa, koska eri alojen asiantuntijat tuntuvat usein puhuvan eri kieltä, mutta radikaalia luovuutta syntyy, kun eri näkökulmat ja eri alojen ammattilaiset työskentelevät yhdessä. Ihmiskunnan suurten ongelmien ratkaiseminen edellyttää pyrkimystä ja halua tehdä tavoitteista totta.

Näitä kuutta elementtiä voidaan pitää radikaalin luovuuden rakennuspalikoina: niitä kaikkia tarvitaan eri suhteissa, jotta ne johtaisivat konkreettisiin tuloksiin. Radikaali luovuus tarvitsee esimerkiksi prosessin, joka on suunniteltu tukemaan lopputuloksen saavuttamista. Tämän prosessin toteuttavat yksilöt, jotka ratkaisevat ongelmia yhdistämällä osaamisensa suuremmaksi kokonaisuudeksi. Tässä prosessissa se, että yhteistyötä tehdään tarkoituksellisesti ja asioita tarkastellaan eri näkökulmista, on yhtä tärkeää kuin ne satunnaiset ja yllättävät kohtaamiset, joita prosessi tuo tullessaan.

Elementit tarjoavat suunnittelumallin, jonka avulla voidaan saavuttaa radikaalisti luovia ja mahdollisesti pelikenttää muuttavia lopputuloksia. Sen soveltaminen edellyttää nykyisten käytäntöjen ja prosessien muuttamista, mikä saattaa rikkoa nykyisin vallalla olevan, virtaviivaistettuja prosesseja suosivan trendin. Pohtia sopii myös, kuinka usein yrityskielessä käytetään serendipiteetin käsitettä? Ammattimaisuus määritellään usein täysin tarkoitukselliseksi toiminnaksi, kun taas sattumanvaraisuutta pidetään liian epävarmana. Radikaalin luovuuden maailmassa se on kuitenkin otettava vakavasti.

Tämä alaluku on käsitellyt luovuuden eri muotoja: yhdistävää, tutkivaa ja transformatiivista luovuutta. Lisäksi siinä on esitelty tutkimusta siitä, miten Aalto-yliopiston luovat ihmiset kokevat radikaalin luovuuden omassa työssään, mikä on näyttänyt, että se on paljon enemmän kuin vain uusien tuotteiden ja muiden lopputulosten luomista.

• Luovuus voi liittyä lopputulokseen, mutta myös itse prosessiin.
• Polku voi olla hyvin tarkoituksellinen, mutta luovuuden ammattilaiset ottavat myös sattumaa hyödyntävän serendipiteetin vakavasti.
• Radikaali luovuus tapahtuu joskus yksilötasolla, mutta ehkä sitäkin useammin yhteisöissä ja yhteistyössä.

Lähteet

1. Björklund, T. et al. (2022). Toward Radical Creativity report. Aalto university.
2. Boden, M. A. (2004). The creative mind: Myths and mechanisms. Psychology Press.
3. Gaut, B. (2010). The philosophy of creativity. Philosophy Compass, 5(12), 1034-1046.