2.2. Sisäinen motivaatio luomiseen

Mitä tarvitaan, jotta suhtautuisit työhösi intohimoisesti? Mitä luova toiminta edellyttää?

---

Intohimoinen suhtautuminen työhön tarkoittaa yleensä syvää ja jatkuvaa työhön tai uraan kohdistuvaa innostusta ja omistautumista. Tässä alaluvussa tarkastelemme, mitä tämän innostuksen takana on.

Motivaation merkitystä luovalle työlle on vaikea olla aliarvioimatta. Joidenkin tutkijoiden mielestä motivaatio on luovuuden kannalta tärkeämpää kuin älykkyys tai lahjakkuus³. Toiset sanovat, että motivaatio on luovien ihmisten keskeinen ominaisuus^5,6,8. Erityisesti sisäinen motivaatio – halu tehdä jotain, koska se on luonnostaan kiinnostavaa, nautinnollista tai haastavaa – näyttää liittyvän radikaaliin luovuuteen, kun taas ulkoinen motivaatio – jonkinlainen palkkio, kuten raha tai status – voi joskus osaltaan motivoida inkrementaaliseen, vähittäiseen, luovuuteen, mutta ei yleensä radikaaliin luovuuteen⁴.

Voimakas sisäinen motivaatio vahvistaa toista radikaalin luovuuden kannalta ratkaisevaa ominaisuutta: sinnikkyyttä. On tärkeää selviytyä haasteista ja vastoinkäymisistä ja jatkaa eteenpäin vaikkei saisikaan välitöntä palkintoa tai olisi varma onnistumisesta. Radikaalisti luovilla ihmisillä on usein luovuutensa taustalla eräänlainen can do -asenne, luottamus siihen, että he ovat luovia ja löytävät ratkaisuja².

Toisaalta hyvin kunnianhimoiset luovat tavoitteet voivat itse asiassa haitata radikaalia luovuutta. Tutkijat uskovat syynä olevan, että luovan prosessin seuraamisen sijasta käytetään liikaa aikaa toimenpiteiden seurantaan, vertailuun ja arviointiin. Radikaaliin luovuuteen liittyy epäilemättä merkittävä riskielementti: sinnikäs keskittyminen sisäiseen motivaatioon ilman takeita onnistumisesta. Mutta liikkeellepaneva voima ei ole menestys, vaan intohimo².

Vaikka sisäistä motivaatiota ei voi suoraan opettaa tai pakottaa, sitä voidaan vaalia, ymmärtää ja kunnioittaa ja se voidaan ottaa vakavasti radikaalia luovuutta edistävänä tekijänä.

Podcast-oppaasi luovuuden ylä- ja alamäkiin

---

Tutkijatohtori Oana Velcu-Laitinen on yksi tämän kurssin tekijöistä. Hän on NeuroLeadership-valmentaja ja -kouluttaja ja erikoistunut työsuoritusten parantamiseen luovan ajattelun avulla. Hän opastaa ihmisiä luovan ajattelun polulla. Tässä podcastissa hän keskustelee Aalto Online Learningin johtajan Tomi Kauppisen kanssa luovasta identiteetistä ja siihen liittyvistä tunteista ja taisteluista. Jakso tarjoaa erinomaista tukea ja ohjeita kaikille luovuuden kanssa tekemisissä oleville.

Kuuntele ja nauti!

Ohjelma on englanniksi ja voit tarvittaessa hypätä sen yli. Jos Spotifyssa oleva podcast ei näy alla, voit mennä sinne myös tästä.

Tarina sinnikkyydestä

Miltä luovuudelle omistautuminen näyttää?

---

Hollantilainen surrealisti M. C. Escher on hyvä esimerkki taiteilijasta, joka oli omistautunut työlleen. Kirjeessään pojalleen Arthurille 12. marraskuuta 1955 Escher kirjoitti:

“Uskon, että vedosten tuottaminen minun tavallani johtuu lähes yksinomaan siitä, että haluan niin hirvittävästi tehdä sen hyvin.

Lahjakkuus ja kaikki sellainen on suurimmaksi osaksi pelkkää hölynpölyä. Kuka tahansa koulupoika, jolla on vähänkin lahjoja, osaa ehkä piirtää paremmin kuin minä, mutta useimmiten häneltä puuttuu se sitkeä halu tehdä siitä totta, se itsepäinen hampaiden kiristely ja ajatus, että vaikka tiedän, ettei niin voi tehdä, haluan tehdä niin joka tapauksessa.”
(Escher on Escher, Exploring the Infinite)

Uransa ensimmäisinä 30 vuotena Escher ansaitsi taiteellisella työllään vaatimattomasti. Mainetta hän sai vasta kahden viimeisen vuosikymmenen aikana. Escherin työn käynnisti sisäinen halu luoda; kyse ei ollut siitä, että hän olisi tuntenut itsensä hyväksi tai lahjakkaaksi, vaan uteliaisuudesta ja päättäväisyydestä löytää tyydyttävä ratkaisu häntä askarruttaneeseen ongelmaan. Vuonna 1965 hän sanoi:

“En voi olla tekemättä pilkkaa kaikista niistä asioista, joista olemme ehdottoman varmoja.

Oletko varma, ettei lattia voi olla myös katto? Oletko täysin varma, että portaita kavutessasi menet ylöspäin?”

Luomisessa on kyse luomisen halun löytämisestä ja seuraamisesta. Kyse on ideaan rakastumisesta ja sen toteuttamisesta. Kyse on siitä, että ottaa riskin, jonka onnistumisesta ei voi olla varma mutta jonka lopputulos voi osoittautua uraauurtavaksi.

Luova ihminen siis seuraa sisäistä motivaatiotaan ja löytää juuri ne ongelmat, joiden ratkaisemisesta hän nauttii, jotta hän voi tehdä luovia asioita puhtaasta uteliaisuudesta, riskeistä välittämättä.

Oikeudenmukaisuus luovuuden moottorina

Mikä on sinun kutsumuksesi?

---

Joskus radikaalin luovuuden taustalla on vahva psykologinen tarve oikeudenmukaisuuteen, kollektiiviseen kasvuun tai perinnön jättämiseen¹⁰ (ks. kuva 2.2.1.).

Aivojen palkitsemiskeskukset, tyvitumakkeet eli basaaligangliot ja ventraalinen prefrontaalinen aivokuori, aktivoituvat aineellisten palkkioiden lisäksi myös sosiaalisista palkkioista, kuten oikeudenmukaisesta kohtelusta. Tutkijat⁷ ovat havainneet, että aivoille tunne oikeudenmukaisuudesta on samalla tavoin miellyttävä kuin kokemus fyysisestä tai rahallisesta palkkiosta.  

Oikeudenmukaisuus on inhimillinen tarve, joka viittaa synnynnäiseen haluun saada tasa-arvoista ja oikeudenmukaista kohtelua sosiaalisessa, taloudellisessa ja ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Tämä tarve on juurtunut syvälle moraali- ja etiikkakäsitykseemme. 

Kollektiivinen kasvu on sekin vahva tekijä radikaalin luovuuden taustalla. Se perustuu henkilökohtaiseen tarpeeseen kuulua johonkin ryhmään tai yhteisöön. Tämä yhteenkuuluvuuden tunne motivoi meitä sisäisesti tarttumaan toimeen, luomaan kokemuksia ja käynnistämään toimenpiteitä, jotka tuovat iloa ja hyvää mieltä yhteisön jäsenille sekä yksilöinä että ryhmänä. 

Kolmas luovuuden sisäinen motivaattorityyppi on pyrkimys jättää perintö seuraavalle sukupolvelle. Eri kulttuureissa perinnön käsitteelle annetaan erilaisia merkityksiä, mikä voi vaikuttaa siihen, miten yksilöt näissä kulttuureissa suhtautuvat perinnön kokoamiseen ja miten he sitä harjoittavat. Lisäksi henkilökohtaiset kokemukset, arvot ja halu vaikuttaa ja tulla muistetuksi voivat vaikuttaa suuresti luovaan motivaatioon.

Joskus radikaali luovuus näyttää kapinalta. Usein luova ihminen ajattelee eri tavoin ja epäsovinnaisesti, mikä voi asemoida intohimoisesti ja sinnikkäästi luovuuttaan harjoittavat ihmiset kapinallisen tai poikkeusyksilön rooliin. Koska he ovat päättäväisiä ja vahvasti sisäisesti motivoituneita, he ovat valmiita haastamaan vallitsevan tilanteen. He saattavat esimerkiksi etsiä ratkaisuja virallisten organisaatioiden ulkopuolelta ja tutkia, testata ja kokeilla erilaisia radikaaleja käyttäytymistapoja².

Vaikka tällaista luovaa poikkeavuutta voi esiintyä millä tahansa alalla taiteesta liike-elämään, haluaisimme kiinnittää huomion erääseen toiminnan alueeseen, joka usein jätetään huomiotta luovuudesta keskusteltaessa: aktivismiin. Aktivistit työskentelevät usein hyvin rajallisin resurssein, mutta hyödyntävät sinnikkyyttään ja syvää sisäistä motivaatiotaan löytääkseen uudenlaisia tapoja viestiä asiastaan ja saada aikaan muutosta².

Tutkimusten mukaan kapinallisuus ei yksin riitä radikaalisti luoviin lopputuloksiin, vaan tarvitaan myös poliittista osaamista erilaisissa yhteisöissä ja organisaatioissa navigointiin, jotta toiminnalle saadaan hyväksyntää ja tarvittavat resurssit. Tämä radikaalin luovuuden ja poliittisen osaamisen yhdistelmä on tärkeä kaikille luoville ihmisille, joilla on intohimoinen tarve muuttaa pelin sääntöjä, olipa kyse sitten liike-elämästä, taiteesta tai aktivismista².

Motivoiva työympäristö

Joskus ihmiset eivät tunnista intohimoaan ennen kuin ovat kokeilleet erilaisia asioita. Miten sinä voisit löytää uinuvan intohimosi?

---

Miten voisimme etsiä luomisen halua ja motivaatiota aiempaa määrätietoisemmin? Sisäsyntyinen motivaatio perustuu sisäiseen henkilökohtaiseen kokemukseen. Toiminta, joka sytyttää liekkeihin ystävän intohimon, ei välttämättä vaikuta sinuun samalla tavalla. Vaikka yrittäisit jäljitellä ystävääsi, et ehkä kuitenkaan innostu asiasta yhtä paljon.

Sisäistä motivaatiota voi vaalia etsimällä sellaisia sosiaalisen kanssakäymisen konteksteja ja oppimis- ja työympäristöjä, jotka tukevat seuraavia motivaation lähteitä: autonomian tarvetta, pätevyyden tunteen tarvetta ja yhteenkuuluvuuden tarvetta^1,9. Nämä tarpeet, joita kuva 2.2.1 havainnollistaa, ovat jokaiselle meistä synnynnäisiä.

Autonomian tarve viittaa tunteeseen itsemääräämisoikeudesta, valinnanvapaudesta ja omien päätösten ja käyttäytymisvalintojen omistajuudesta. Pätevyyden tunteen tarve tarkoittaa tunnetta siitä, että omaa ne tiedot ja taidot, joita tällä hetkellä tarvitsee, ja pystyy hankkimaan uutta osaamista; tunne siitä, että pystyy saavuttamaan tavoitteensa. Yhteenkuuluvuuden tarve on tunne yhteenkuuluvuudesta kollegoiden, joukkuetovereiden, esihenkilöiden, asiakkaiden ja muiden samaa työtä tekevien ja samoja asioita harrastavien kanssa.

Nämä tarpeet ohjaavat meitä kohti itsenäisesti valittuja käyttäytymistapoja, tavoitteita ja projekteja, ja siten myös auttavat meitä toimimaan radikaalisti luovilla tavoilla.

Otetaan esimerkiksi graafinen suunnittelija. Miten hän voisi ilmaista autonomiaan, pätevyyden tunteeseen ja yhteenkuuluvuuteen liittyviä psykologisia tarpeitaan omassa roolissaan?

Hän voisi ilmaista autonomian tarvettaan etsimällä projekteja, jotka mahdollistavat luovan vapauden. Hän saattaisi esimerkiksi työskennellä mieluummin tehtävissä, joissa hänellä on vapaus määritellä käytettävät designelementit ja yleinen estetiikka niin, että ne heijastavat hänen tyyliään ja päätöksentekotapaansa.

Täyttääkseen pätevyyden tunteeseen liittyvän tarpeensa suunnittelija saattaa ottaa vastaan haastavia projekteja, jotka vaativat pitkälle vietyä osaamista tai uusien suunnitteluohjelmistojen opettelua. Näiden projektien loppuun saattaminen lisäisi tunnetta pätevyydestä ja oman alan hallinnasta.

Yhteenkuuluvuuden tarpeeseen suunnittelija voisi vastata rakentamalla vahvoja suhteita kollegoihinsa ja asiakkaisiinsa. Osallistuminen yhteisprojekteihin, yhteistyö muiden osastojen kanssa tai kuuluminen suunnittelijoiden yhteisöön, jossa jaetaan ideoita ja annetaan rakentavaa palautetta, auttaisi häntä kokemaan yhteenkuuluvuuden ja arvostuksen tunnetta sosiaalisissa ja ammatillisissa piireissä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että ihmiset kokevat todennäköisesti sisäistä motivaatiota silloin, kun he kunnioittavat autonomian tarvettaan kulloisessakin opiskelu- tai työympäristössä. Silloin heidän on helpompi keskittyä, toimia määrätietoisesti ja saavuttaa luovia tuloksia.

Lähteet

1. Deci, E. L., & Ryan, R. M. (2000). The” what” and” why” of goal pursuits: Human needs and the self-determination of behavior. Psychological inquiry, 11(4), 227-268.
2. Eloranta, V., Hakanen, E., Shaw, C. (2024). Teaching for paradigm shifts: Supporting the drivers of radical creativity in management education. Educational Research Review 45,  100641.
3. Flaherty, A. W. (2018). 2 – Homeostasis and the control of creative drive. In Rex E. Jung, Oshin Vartanian (Eds.), The Cambridge handbook of the neuroscience of creativity, 19-49.
4. Gilson, L.L., Madjar, N. (2011). Radical and incremental creativity: Antecedents and processes. Psychology of Aesthetics, Creativity, and the Arts, 5(1), 21–28.
5. Hennessey, B. A. (2015). Creative Behavior, Motivation, Environment and Culture: The Building of a Systems Model. The Journal of Creative Behavior Volume 49, Issue 3 p. 194-210.
6. Hennessey, B. A. (2019). 18 Motivation and Creativity. In James C. Kaufman, Robert J. Sternberg (Eds.), The Cambridge handbook of creativity, 374.
7. Massi, B., Luhmann, C.C. (2015). Fairness influences early signatures of reward-related neural processing. Cogn Affect Behav Neurosci 15, 768–775.
8. Ruscio, J., & Amabile, T. M. (1996). How does creativity happen. In N. Colangelo & S. G. Assouline (Eds.), Talent development, Vol. III.
9. Ryan, R. M.,  Deci, E. L. (2017). Self-determination theory: Basic psychological needs in motivation, development, and wellness. Guilford Publications.
10. Velcu-Laitinen, O. (2022). How to Develop Your Creative Identity at Work. Apress.