Miten kokeilut ja pilotointi edistävät radikaalia luovuutta?
Luovuus edellyttää joskus sellaisten asioiden tekemistä, joista ei ole varsinaista hyötyä. Mitä se tarkoittaa? Luovaan prosessiin kuuluu kokeiluja, ja joskus eteenpäin pääsee vasta useiden vaihtoehtojen tutkimisen ja hylkäämisen jälkeen. Uusien, käyttökelpoisten tulosten löytäminen edellyttää monien vaihtoehtojen harkintaa ja karsimista.
Kokeileminen voi auttaa tunnistamaan projektin keskeiset kysymykset tai kriittiset ongelmat. Pilotointi on usein se vaihe, jossa ihmisten täytyy alkaa ajatella konkreettisesti ja käytännön tasolla. Tämä voi paljastaa, mitkä asiat eivät oikeasti toimi, ja samalla antaa vihjeitä uusista suuntaviivoista.
Ennen kuin menemme syvemmälle kokeiluihin, avataan Wallasin luovan prosessin mallia, joka esitellään myös Luova prosessi -alaluvussa. Wallasin mukaan luova prosessi koostuu neljästä vaiheesta: valmistelusta, kypsyttelystä, oivaltamisesta ja todentamisesta. Kokeileminen ja pilotointi liittyvät kypsyttely-, oivallus- ja todentamisvaiheisiin.
Kypsyttelyvaiheessa painopiste siirtyy pois hankkeen aktiivisesta pohtimisesta ja sen työstämisestä. Kyseessä on ”irrottautumisvaihe”7, jossa rentoudutaan ja keskitytään johonkin muuhun. Tauon pitäminen saattaa tuntua järjenvastaiselta, mutta on tärkeää saada katsoa työtä myös toisesta näkökulmasta tai antaa idean kehittyä mielessä ilman että siihen kiinnitetään tietoista huomiota5.Näin tulisi tehdä myös jokaisen analysoidun kokeiluvaiheen jälkeen.
Kun olet antanut ideasi tai luovan työsi kypsyä, on aika etsiä jälleen aktiivisesti luovia ratkaisuja. Oivallusvaiheessa on kyse ideoiden tai jopa luovan lopputuloksen keksimisestä. Saatat löytää uusia ideoihisi liittyviä yhteyksiä ja tehdä havaintoja, ja tähän voi liittyä myös kokeellista toimintaa. Sekä kypsyttely- että oivallusvaihe voidaan toistaa useita kertoja luovan prosessin aikana.
Viimeisenä tulee todentamisvaihe, johon siihenkin kuuluu kokeilua, kun rakennat, testaat ja jalostat oivallusvaiheessa syntyneistä ideoista prototyyppejä. Tässä vaiheessa myös terävöität, arvioit ja hiot ideaasi, jonka jälkeen toteutat sen ja esittelet lopputuloksen.
Pohdinta
Hyvä! Olet suorittanut tämän tehtävän onnistuneesti.
Kokeilun periaatteet
Epäonnistu usein ja varhain
Muotoilun alalla Carlgren, Rauth ja Elmquist2 ovat määritelleet kokeellisen toiminnan tavaksi testata ja kokeilla asioita iteratiivisesti, kehittelevästi, ja liikkua eriävien ja yhtenevien ajattelutapojen välillä. Kirjoittajat esittävät teoksessaan listan kokeilun periaatteista: ajattelutavoista ja käytännöistä.
| Kokeilun periaatteet | |
| Ajattelutavat | Käytännöt |
|
|
Nämä kokeilun periaatteet toistuvat koko kurssin ajan, koska niitä sovelletaan myös radikaaliin luovuuteen. Uteliaisuus ja luovuus ovat katalysaattoreita, jotka synnyttävät uusiin projekteihin johtavia innovatiivisia ideoita ja kysymyksiä. Leikkisyys ja huumori edistävät ennakkoluulottomuutta ja rohkaisevat riskinottoon ja tutkivaan lähestymistapaan. Optimismi ja energisyys ylläpitävät kokeilujen aikana tarvittavaa sinnikkyyttä, etenkin silloin, kun asiat eivät heti toimi. ”Epäonnistu usein ja aikaisin” -ajattelutapa on sekin tärkeä kokeellisessa toiminnassa. Oppimiskeskeinen lähestymistapa sopii yhteen testauksen, palautteen keräämisen, oppimisen ja jalostamisen iteratiivisten syklien kanssa, ja valmius jakamiseen mahdollistaa ryhmässä tapahtuvan oppimisen.
Aalto-yliopiston monitieteisen kokeilualustan Design Factoryn laitosjohtaja, professori Tua Björklund sanoo, että radikaalin luovuuden “radikaalisuus” syntyy avoimesta keskustelusta ja oletusten kyseenalaistamisesta, monipuolisten kokemusten jakamisesta ja kunnioittamisesta sekä siitä, että hulluimmillekin ideoille annetaan tilaa. Tämän seurauksena kasvaa mahdollisuus löytää aidosti uusia ratkaisuja.
Yhteenvetona voidaan todeta, että kokeellinen lähestymistapa on avain radikaaliin luovuuteen. Olennaista siinä on prototyyppien rakentaminen ja testaus: prototyyppejä rakennetaan, jotta ideoita voidaan testata ja jotta voidaan oppia, miten ideoita voidaan parantaa, mieluiten nopeissa kehittämisen sykleissä. Kokeilemalla voidaan tutkia uusia ideoita ja määritellä luovan prosessin seuraavat vaiheet. Radikaali luovuus perustuu siis pitkälti kokeilemiseen, prototyyppien luomiseen, testaamiseen ja oppimiseen.
Kokeilua ei tapahdu vain luovan prosessin loppuvaiheessa, kun ideoita validoidaan ja todennetaan. Se auttaa myös tekijöitä testaamaan ideoita, oppimaan ja tutkimaan uusia kehityssuuntia.
Esimerkki
Hyvä! Olet suorittanut tämän tehtävän onnistuneesti.
Taiteellinen leikki
Mitä voimme oppia nykytaiteesta?
Kokeellisuus on nykytaiteen ytimessä. Usein koko taideprojektin tarkoitus on esittää kysymyksiä, kokeilla ja vain leikkiä ilman, että mielessä on mitään varsinaista lopputulosta. Se on taiteen vapautta. Annos tällaista vapautta olisi hyvä lisä muillakin aloilla, joilla tavoitellaan radikaalia luovuutta.
Katso videolta esimerkki nykytaiteeseen liittyvästä kokeilusta. Jos video ei näy alla, voit katsoa sen täältä.
Testi
Hyvä! Olet suorittanut tämän tehtävän onnistuneesti.
Serendipiteetti
Odottamattoman hyödyntäminen
Serendipiteetillä voi olla suuri merkitys luovassa prosessissa, kuten tieteellisissä keksinnöissä ja läpimurroissa. Wikipedian mukaan serendipiteetti tarkoittaa kykyä tehdä sattuman ohjaamia, odottamattomia löytöjä, yleensä sellaisesta aihepiiristä, josta löydön tekijällä on laaja tietämys. Toisin sanoen se tarkoittaa suunnittelematonta mutta onnekasta löytöä.
Serendipiteetin roolista tieteessä on keskusteltu paljon. Tutkijoiden Merton ja Barber4 tutkimus valaisee serendipiteetin historiaa ja tarkastelee sanan historian avulla älyllisten löytöjen ihmettä. Luova prosessi voi olla sotkuinen sekoitus inspiraatiota, hikeä, erehdyksiä ja onnellisia sattumia. Tutkija Simonton8 väittää, ettei tieteellistä luovuutta voida täysin selittää, ellei satunnaisesti määräytyviä tekijöitä oteta huomioon olennaisena osana prosessia.
Kun luodaan jotain uutta ja suunnataan kohti tuntematonta, polku on hyvin harvoin selkeä, suora tai lineaarinen. Tärkeintä on olla sinnikäs6 ja kokeilla erilaisia lähestymistapoja. Kokeileminen ja epäonnistumisista oppiminen tarjoavat tähän arvokkaan työkalun. Kuten Ideointi-alaluvussa todetaan, luova prosessi voi alkaa jopa ilman varsinaista ideaa, pelkästä intuitiosta tai tunteesta, että jotakin mielenkiintoista voisi olla tutkittavana. Idea voi myös kehittyä merkittävästi kokeiluja tehtäessä. Se, miten alkuperäistä ajatusta kehitetään eteenpäin, on vähintään yhtä tärkeää kuin itse idea – ensimmäinen idea on harvoin paras tai radikaalein.
Kun teemme kokeita, tarkkailemme, käyttäytyvätkö asiat odotetulla tavalla. Työskentely on ruumiillista ja aistimellista, ja teemme työskennellessämme jatkuvasti havaintoja. Erityisen tärkeää on tehdä havaintoja silloin, kun jotakin odottamatonta tapahtuu tai asiat menevät pieleen. Tällaiset sattumanvaraiset löydöt voivat joskus mullistaa kokonaisen tutkimus- tai toimialan. Ilman sattumanvaraisuutta meillä ei olisi esimerkiksi penisilliiniä tai mikroaaltouuneja. Eikä Post-it-lappuja.
Vuonna 1968 3M:n kemisti Spencer Silver sai tehtäväkseen kehittää aiempaa vahvemman liiman, mutta sen sijaan hän onnistui luomaan mikropalloja, pieniä liimahiukkasia, jotka olivat tahmeita mutta irrotettavia. Silver kamppaili vuosia löytääkseen keksinnölleen käytännön sovelluksen. Vuonna 1974 hänen kollegansa Art Fry koki ahaa-elämyksen.
Fry tajusi kuoroharjoitusten aikana tarvitsevansa kirjanmerkin, joka pysyisi kiinni virsikirjan sivuilla irtoamatta tai paperia vahingoittamatta. Hän muisti Silverin mikropallot ja näki ne potentiaalisena ratkaisuna ongelmaan. Tämä yllättävä yhteys Silverin liiman ja Fryn kirjanmerkkiongelman välillä johti Post-it-lappujen syntyyn.
Harjoitus
Päivä copywriterina
Hyvä! Olet suorittanut tämän tehtävän onnistuneesti.
Avainsanat
kokeileminen, kokeilu, pilotointi, prototyyppien luominen, oppimiskeskeinen, iteraatio
- Björklund, T., Eriksson, V., Feng, X., Kirjavainen, S., Klenner, N., Kuukka, A. & van der Marel, F. (2022). Toward Radical Creativity. https://www.aalto.fi/sites/g/files/flghsv161/files/2022-11/Aalto%20University%20Toward%20Radical%20Creativity%20REPORT%20October%202022.pdf
- Carlgren, R., & Elmquist. (2016). Framing Design Thinking: The Concept in Idea and Enactment.
- Kronqvist, J., Erving, H., & Leinonen, T. (2013). Cardboard hospital – Prototyping Patient-centric Environments and Services. In P. E. Eva Brandt, M. H. R. Troels Degn Johansson, & A. V. Thomas Markussen (Eds.), NORDES 2013. Proceedings of the Nordes 2013 conference (pp. 293-302). Kunstakademiets Arkitektskoles Forlag.
- Merton, R. & Barber, E. (2006). The Travels and Adventures of Serendipity: A Study in Sociological Semantics and the Sociology of Science. Princeton, NJ: Princeton University Press. ISBN 978-0691126302.
- Mäkikoskela, R. (2018). From Far to Close (and Back). Material Resistance and Changing Perspectives in Visual Art Practice. Research in Art and Education, Vol. 2018 No. 3: Special issue on Catalyses, Interventions, Transformations, 349–378, https://journal.fi/rae/article/view/118874.
- Runco, M. (2014). Creativity. Theories and Themes: Research, Development, and Practice. Second edition. New York, NY: Elsevier.
- Scharmer, O. (2016). Theory U: Leading from the Future as it Emerges. 2nd edition. Berrett-Koehler Publishers, Inc.
- Simonton, D. K. (2003). Scientific creativity as constrained stochastic behavior: The integration of product, person, and process perspectives. Psychological Bulletin, 129(4), 475-494.
- Wallas, G. (1926). The Art of Thought. Turnbridge Wells: Solsis Press.