3.1. Luova prosessi

Miltä näyttää luova prosessi?

---

Aloitetaan tarkastelemalla luovaa prosessia käsitteenä. Mitä mieleesi tulee?

Kaikki ihmiset ovat luovia. Se tarkoittaa, että me kaikki voimme oppia harjoittamaan luovuutta menestyksekkäästi.

Sanojen ”luova” ja ”prosessi” yhdistäminen saattaa aluksi vaikuttaa ristiriitaiselta. Luovuus yhdistetään usein spontaaniuteen ja uusien ideoiden sytyttämään kipinään, kun taas prosessi on jäsennelty ja vaiheittainen lähestymistapa. Mikä tahansa luova lopputulos – tuote, palvelu, suunnitelma tai taideteos – syntyy kuitenkin luovan prosessin tuloksena. Luovia prosesseja käytetään ja tutkitaan monilla toimialoilla ja tutkimusalueilla. Lisäksi on hyvä muistaa, että luova prosessi on jokaisella yksilöllä erilainen ja etenee eri aikataulussa.

Change by Design -kirjan kirjoittaja, teollinen muotoilija Tim Brown², kuvaa luovaa prosessia epälineaariseksi ja kirjoittaa design thinking- eli muotoiluajatteluprosessista seuraavasti:

”Vaikka tarjoaisin mielelläni yksinkertaisen, helposti seurattavan reseptin, joka varmistaisi, että jokainen projekti päättyy yhtä onnistuneesti kuin tämä, muotoiluajattelun luonne tekee siitä mahdotonta…

… Matkan varrella on hyödyllisiä lähtöpisteitä ja maamerkkejä, mutta innovaation jatkumoa on parasta ajatella pikemminkin limittäisten tilojen järjestelmänä kuin järjestelmällisten vaiheiden sarjana. Syy matkan iteratiiviseen ja epälineaariseen luonteeseen ei ole se, että muotoiluajattelijat olisivat epäjärjestelmällisiä tai kurittomia, vaan se, että muotoiluajattelu on pohjimmiltaan tutkimusprosessi; oikein toteutettuna matkan varrella tekee joka kerta yllättäviä löytöjä, ja olisi typerää olla ottamatta selvää, mihin ne johtavat.”

Brown mainitsee ”hyödylliset lähtöpisteet ja maamerkit”: luovassa prosessissa on joitakin toistuvia vaiheita, vaikkei se aina noudatakaan selkeää, systemaattista polkua. Seuraavaksi käsittelemme niitä.

Klassinen prosessi

Älä unohda kypsyttelyä!

---

Tutustutaanpa seuraavaksi luovan prosessin klassiseen kuvaukseen, joka esitettiin lähes 100 vuotta sitten ja johon valtaosa luovuustutkimuksesta nykyäänkin perustuu. Tutkija Graham Wallas⁷ hahmotteli luovalle prosessille nelivaiheisen mallin. Hänen mukaansa luovaan ideointiin liittyy valmistelua, kypsyttelyä, oivaltamista ja todentamista.

Valmisteluvaiheessa kerätään tietoa ongelmasta ja alasta sekä aiotusta käyttäjästä tai kohderyhmästä ja muista asiaan liittyvistä seikoista. Tässä vaiheessa uppoudutaan aiheeseen kokonaisvaltaisesti, opiskellaan, tehdään havaintoja ja tutkitaan alaa. Tavoitteena on tehdä perusteellista tutkimusta ja etsiä aineistoa, joka innostaa ideointiin myöhemmin.

Valmistelun jälkeen seuraa kypsyttelyvaihe, jossa painopiste siirtyy pois hankkeen tai ongelman aktiivisesta pohtimisesta. Tämä saattaa kuulostaa järjenvastaiselta, mutta tarkoituksena on antaa tiedostamattoman mielen luoda yhteyksiä samalla, kun tekijä keskittyy muihin tehtäviin ja asioihin. Se on tapa hyödyntää aikaa tuottavana tekijänä. Jotkut ihmiset käyttävät tämän ajan esimerkiksi liikuntaan tai muuhun vapaa-ajan toimintaan. Kypsyttelyvaihe on yksinkertainen ja tehokas tekniikka, josta on hyötyä monenlaisissa projekteissa. Liian usein se kuitenkin unohdetaan.

Kun tiedostamattomalle mielelle on annettu mahdollisuus käsitellä ongelmia, on aika etsiä jälleen aktiivisesti luovia ratkaisuja. Seuraavaksi tulee oivallusvaihe, jossa on kyse ideoiden tuottamisesta. Tässä vaiheessa saatat havaita asioiden välillä uusia yhteyksiä ja saada uusia oivalluksia. Tätä vaihetta kuvataankin usein ahaa-vaiheeksi, jossa kaikki keräämäsi ja pohtimasi tieto yhdistyy ratkaisuksi. Koska pohdit projektia aktiivisesti, ideoita saattaa ilmaantua silloin, kun niitä vähiten odotat.

Viimeisessä vaiheessa – todentamisvaiheessa – tehdään prototyyppejä, testataan ja tarkennetaan oivallusvaiheessa syntyneitä ideoita. Kun aiemmissa vaiheissa keskityttiin uusien ideoiden keksimiseen, todentamisvaiheessa painotetaan toteutusta, soveltuvuutta ja projektista riippuen teknisiä yksityiskohtia. Tässä vaiheessa ideaa terävöitetään, arvioidaan ja tarkennetaan, minkä jälkeen se toteutetaan.

Miltä malli näyttää käytännössä? Käytetään hypoteettista esimerkkiä ja kuvitellaan, että asiakas pyytää graafista suunnittelijaa suunnittelemaan logon uudelle yritykselleen, joka kehittää vegaanista vaihtoehtoa lihalle.

Kun projektin yksityiskohdista on sovittu, suunnittelija alkaa valmistautua projektiin perehtymällä vegaaniseen ruoan maailmaan. Ensin hän tutustuu tarkemmin asiakkaansa brändiin, sen arvoihin ja tunnuspiirteisiin ja toiminnan yksityiskohtiin. Sitten hän kiertää ruokakauppoja ja valokuvaa muita vegaanisia tuotteita, sillä hän haluaa ymmärtää, millaisia visuaalisia elementtejä vegaanisten tuotteiden markkinoinnissa tyypillisesti käytetään. Hän etsii myös netistä tietoa siitä, miten muut alan yritykset käyttävät värejä, fontteja ja symboleja tuotteissaan ja logoissaan.

Kun suunnittelija on tehnyt tarpeeksi tutkimustyötä, hän päättää siirtyä kypsyttelyvaiheeseen pitämällä projektista pienen tauon. Hän lähtee lenkille, jotta hänen tiedostamaton mielensä voisi askarrella vegaanibrändien tuotteiden ja logojen parissa ja muodostaa uusia yhteyksiä. Juoksun jälkeen hän päättää katsoa elokuvan. Elokuvassa on kauniita metsässä kuvattuja kohtauksia. Elokuvan visuaalisuus herättää hänen kiinnostuksensa, ja hän ajattelee, että vastaavaa estetiikkaa voisi hyödyntää vegaaniruokaprojektissa.

Kun suunnittelija palaa projektin pariin kypsyttelyvaiheen jälkeen, hän tarkastelee valmisteluvaiheessa ottamiaan valokuvia. Kuvat herättävät ajatuksia siitä, mitkä visuaaliset elementit voisivat tehokkaasti edustaa vegaanista tuotetta. Hän alkaa luonnostella symboleja, testata erilaisia fonttiyhdistelmiä ja hahmotella erilaisia logoideoita. Tuntikausia kestäneiden kokeilujen jälkeen hän ajattelee, että jotkin luonnoksista saattaisivat sopia hyvin yhteen yrityksen arvojen ja tunnuspiirteiden kanssa.

Oivallusvaiheessa syntyneet ideat siirretään seuraavaksi prosessin viimeiseen vaiheeseen, jossa suunnittelija alkaa testata ideoitaan käytännössä nähdäkseen, miten ne toimivat. Ensin hän tarkentaa alkuperäisiä luonnoksiaan ja testaa niiden yhteensopivuutta yrityksen nykyisen värimaailman ja fonttien kanssa. Hän hahmottelee myös pakkaus- ja verkkosivumalleja nähdäkseen, miten logoideat toimivat erilaisissa fyysisissä ja digitaalisissa ympäristöissä. Varmistaakseen, että logot toimivat hyvin eri kokoisina, hän myös tulostaa ne. Koko tämän vaiheen ajan hän muokkaa ja hienosäätää logoideoitaan. Lopuksi hän valitsee parhaat vaihtoehdot ja laatii presentaation, jossa hän esittelee mahdolliset uudet logot asiakkaalle.

Muita näkemyksiä luovasta prosessista

Mitä muita teorioita luovasta prosessista on olemassa?

---

Luovaa prosessia koskevia teorioita on kehitetty edelleen Wallasin mallin jälkeen, mutta se on edelleen suosittu ja ajatuksia herättävä viitekehys – huolimatta siitä, että joitakin sen näkökohtia on kyseenalaistettu.

Jotkin näkemykset ovat korostaneet Wallasin ajatusten tarkemman tarkastelun osoittavan, että luovassa prosessissa on viisi vaihetta. Viidettä vaihetta koskeviin ehdotuksiin kuuluu ennakointivaihe, joka voisi sijoittua juuri ennen oivallusvaihetta¹. Lisäksi on esitetty, että ennen todentamisvaihetta olisi arviointivaihe. Ehdotetun arviointivaiheen aikana pohdittaisiin idean pätevyyttä ja verrattaisiin sitä vaihtoehtoihin. Tässä vaiheessa olisi myös aikaa pohdinnalle, jossa tarkastellaan alkuperäistä konseptia tai ongelmaa ja katsotaan, onko ratkaisu linjassa alkuperäisen vision kanssa. Liike-elämän ammattilaiset voisivat esimerkiksi tehdä markkinatutkimusta testatakseen idean elinkelpoisuutta. Tässä vaiheessa on mahdollista palata takaisin piirustuspöydän ääreen tai jatkaa eteenpäin luottaen siihen, mitä on aiemmin keksitty.

Yksi vaihtoehto Wallasin mallille on nimeltään Geneplore-malli. Nimi tulee sanoista ”generate and explore” eli tuota ja tutki^3,8. Geneplore-malli on yksi vallitsevista luovan prosessin ajattelun viitekehyksistä¹. Se on luovuuden kaksoisprosessimalli, jossa kaksi vaihetta toistuu peräkkäin.

Ensimmäistä vaihetta kutsutaan generatiiviseksi vaiheeksi, ja sen aikana tuotetaan keksintöä edeltäviä tai sisäisiä esiasteiden rakenteita. Tässä vaiheessa on siis kyse ideoinnista ja aktiivisesta oppimisesta. Tämän jälkeen seuraa eksploratiivinen vaihe, jossa tuotettuja rakenteita arvioidaan niiden hyödyllisyyden ja toteutettavuuden kannalta. Generointi- ja tutkimussykli toistuu, kunnes tyydyttävä ratkaisu on saavutettu. Jos palaamme hetkeksi graafisen suunnittelijan esimerkkiin, huomaamme, että vaikka hänen työnsä eteni selkeissä vaiheissa, siinä oli myös syklisiä elementtejä. Hän palasi välillä prosessissa taaksepäin ja muokkasi ideoitaan sen perusteella, mikä toimi ja mikä ei.

Riippumatta siitä, mitä luovan prosessin teoriaa sovellat, kyky osallistua tietoisesti luovaan prosessiin hyödyttää sinua monilla elämänalueilla. Voit oppia ymmärtämään, luottamaan ja arvostamaan sisäistä minääsi, kun käytät aikaa ja energiaa näiden ajatusten ja taitojen kehittämiseen. Luova prosessi on kokeileva ja leikkisä matka!

Radikaalisti luova prosessi

Miltä radikaalisti luova prosessi voisi näyttää?

---

Aalto-yliopistossa radikaalisti luovaa prosessia pidetään uudenlaisena, avoimena, epävarmana ja kehittelevänä työskentelytapana. Tällainen prosessi voi olla epäjatkuva ja tuottaa ahaa-elämystä muistuttavia kokemuksia, ja siksi sekä prosessia että sen lopputulosta on vaikea suunnitella ja ennakoida. Radikaalissa luovuudessa on hallitsematon elementti, joka vaatii oikeat olosuhteet, jotta sattumanvaraiset kohtaamiset ja tiedon yhdistelmät pääsevät sitä ruokkimaan⁴.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Kuten alaluvussa 1.1 Luovuus ja radikaali luovuus kerrotaan, luovuudella tarkoitetaan jotakin, joka on samanaikaisesti sekä uutta että hyödyllistä, ja radikaali luovuus puolestaan on paradigman muuttavaa luovuutta. Toisin sanoen radikaalisti luovassa prosessissa tietoisesti paneudutaan johonkin epävarmaan tai epätavalliseen, jotta saadaan aikaan uusia ja hyödyllisiä ideoita tai tuloksia.

Prosessin näkökulmasta tämä voidaan ymmärtää monella tavalla. Mikrotasolla tämä voisi tarkoittaa olemassa olevan prosessimallin, kuten Wallasin mallin, käyttämistä niin, että tutkimusta, ideointia, kokeilua ja ideoiden toteuttamista lähestytään tietoisesti radikaalilla tavalla sen sijaan, että omaksuttaisiin vaiheittaisempi ajattelutapa. Jos palaamme taas graafisen suunnittelijan esimerkkiin, hän voisi käyttää tai yhdistellä epätavallisia menetelmiä ja työkaluja oivallusvaiheen ideoinnissa ja luonnostelussa. Entä jos hän ei piirtäisi vaan luonnostelisi savella? Voisiko käsin luotu kolmiulotteinen muoto herättää uusia ideoita? Tai entä jos hän tutkisi brändin ominaisuuksia vielä aikaisemmin, prosessin valmisteluvaiheessa, luovan kirjoittamisen menetelmin, yhdistämällä käytännön tietämyksensä vapaaseen assosiaatioon?

Makrotasolla radikaalisti luova prosessi voi tarkoittaa, että tehtäviä ja tapauksia käsitellään tietoisesti epätavallisella tai järjestyksestä poikkeavalla tavalla, jos menetelmä sopii projektiin. Graafinen suunnittelija voisi esimerkiksi aloittaa prosessinsa ideoimalla ensin vapaasti logoja ja vertaamalla sitten ideoitaan siihen, mitä kaikki muut tekevät. Näin hän näkisi, pystyykö hän keksimään jotain epätavallista, joka sopii vegaanibrändiin mutta erottuu joukosta. Hän hyödyntäisi tietoisesti epävarmuutta, sillä sen avulla hän voisi saavuttaa tuloksia, jotka eivät olisi mahdollisia, jos suunnitteluprosessia lähestyttäisiin asteittaisemmin.

Radikaalisti luova prosessi on hyvin riippuvainen alasta ja siitä, mitä halutaan saavuttaa. Vaikka luovassa prosessissa on yhteisiä ja tyypillisiä elementtejä, käytännössä jokaisen prosessin yksityiskohdat ovat subjektiivisia ja ainutlaatuisia. Voit kehittää oman prosessisi kiinnittämällä huomiota siihen, mikä itselläsi toimii ja millaiset lähestymistavat tuottavat hyviä tuloksia. Tärkeintä on ymmärtää, miten oma tyypillinen prosessisi toimii, ja testailla sitä.

Kaiken kaikkiaan tietoinen luova prosessi auttaa sinua keksimään uusia ideoita ongelmien käsittelyyn, ja se voi olla tärkeä osa mielikuvituksen harjoittamista. Prosessin luovuus voi tarjota tuoreita ja kekseliäitä tapoja käsitellä vaikeita tilanteita ja ratkaista ongelmia.

1. Abraham, A. (2018). The Neuroscience of Creativity. Cambridge Univerity Press.
2. Brown, T. (2009). Change by design. HarperBusiness.
3. Finke, R. A., Ward, T. B. & Smith, S. M. (1996). Creative cognition: Theory, research, and applications. Cambridge, MA: MIT Press.
4. Björklund, T., Eriksson, V., Feng, X., Kirjavainen, S., Klenner, N., Kuukka, A. & van der Marel, F. (2022). Toward Radical Creativity. https://www.aalto.fi/sites/g/files/flghsv161/files/2022-11/Aalto%20University%20Toward%20Radical%20Creativity%20REPORT%20October%202022.pdf
5. Brown, T. (2019). Change by Design: How Design Thinking Transforms Organizations and Inspires Innovation. Harper Business.
6. Hanna-Kaisa Korolainen. 2022. ‘Inspiration is not an uncontrollable force, but an active part of the creative process’. Available at https://www.aalto.fi/en/news/hanna-kaisa-korolainen-inspiration-is-not-an-uncontrollable-force-but-an-active-part-of-the
7. Wallas, G. (1926). The Art of Thought. Turnbridge Wells: Solsis Press.
8. Ward, T. B., Finke, R. A. & Smith, S. M. (1995). Creativity and the mind: Discovering the genius within. Cambridge, MA: Perseus Books.