3.3. Ideointi

Mitä luovassa prosessissa kannattaa muistaa?

---

Tässä alaluvussa tutustumme luovan prosessin alkuvaiheeseen ja kehitämme ideoita omien luovien prosessien käynnistämiseksi.

Alaluvussa 3.1 Luova prosessi tarkastellaan Wallasin klassista vuodelta 1926 peräisin olevaa kuvausta luovasta prosessista. Siihen sisältyy neljä vaihetta: valmistelu, kypsyttely, oivallus ja todentaminen. Valmisteluvaiheessa kerätään tietoa, materiaalia, resursseja, asiantuntemusta ja ideoita. Siihen sisältyy muun muassa luonnostelua, ideointia, tutkimista, keskustelua ja suunnittelua. Tässä alaluvussa opimme lisää havainnoinnista ja ideoinnista sekä niiden roolista luovuudessa.

Kuvataiteessa taideteoksen ideaa tarkasteltiin perinteisesti erillään itse taideteoksen tekemisestä⁷. Toisin sanoen toimintasuunnitelma mietitään etukäteen, ja taiteilija toimii itsenäisesti suunnitelman kehittäjänä ja toteuttajana. Tätä työtapaa on kutsuttu a priori -keinoksi². 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa amerikkalaiset taiteilijat pohtivat työtapaa, joka ei perustunut etukäteisajatteluun, vaan korosti koko luovaa prosessia^3,4.

Aalto-yliopistossa radikaaliin luovuuteen kuuluu olennaisena osana kokeileminen. Se tarkoittaa, että luova prosessi voi käynnistyä jo ennen kuin varsinaista ideaa on olemassa tai idea voi kehittyä merkittävästi kokeiluja tehtäessä. Luovuus on nykyään vahvasti sidoksissa prototyyppien luomiseen ja ideoiden tutkimiseen. Tärkeää ei ole vain ajatus, vaan se, miten ajatus voidaan toteuttaa. Tutustumme tähän tarkemmin alaluvussa Kokeileminen ja pilotointi.

Luova prosessi alkaa havainnoinnista. Olemme yhteydessä ihmisiin ja paikkoihin aistien järjestelmiä, joiden osa olemme⁶. Tämä edellyttää syvällistä ajattelua, muistilokeroiden kaivelua ja inspiraation lähteiden tunnistamista. Mielenkiintoisimmat ajatukset, esitykset ja projektit ovat kaikki kytköksissä sattumanvaraisiin kohtaamisiin ennakkoluulottomien ihmisten kanssa. On tärkeää pystyä tekemään havaintoja yllättävissä tilanteissa. Jotkut ihmiset kirjoittavat, piirtävät tai keräävät havaintojaan muistikirjaan, luonnosvihkoon tai inspiraatiotauluun. Esimerkiksi kuvataideopiskelijat piirtävät opintojensa aikana edelleen eläviä malleja ja oppivat sen avulla tekemään visuaalisia havaintoja⁵. Havainnoinnin tavoitteena on löytää inspiroivaa materiaalia, joka ruokkii myöhempää ideointia.

Aivoriihi

Miten tuottaa paljon ideoita?

---

Valmisteluvaiheeseen voi kuulua myös aivoriihityyppistä ryhmäideointia, itsenäistä ideointia ja tarkoituksellista mielen harhailun sallimista. Ideointi on ideoiden tuottamista joko kuvien (esimerkiksi piirrosten tai valokuvien) tai sanojen (kirjoitettujen tai puhuttujen) avulla. Tekniikoita on monenlaisia. 

Yksi tunnetuimmista ideointitekniikoista on aivoriihi, jonka kehitti Alex Osborn. Aivoriihi on tyypillinen ryhmäideoinnin tapa, jossa tuotetaan paljon ideoita jonkin ongelman ratkaisemiseksi. Se etenee yleensä seuraavasti: ryhmä ihmisiä kokoontuu yhteen, sopii aiheesta (tai ratkaistavasta ongelmasta) ja alkaa luoda ja jakaa ideoita. Osborn antoi arvokkaita neuvoja tehokkaiden ideointipalaverien järjestämiseen:

• Enemmän on enemmän: Ideat ovat aivoriihessä luovuuden polttoainetta. Mitä enemmän ideoita syntyy, sitä suurempi on luovuuden potentiaali. Osallistujia olisi hyvä rohkaista esittämään myös huonoja ideoita, koska ne voivat olla mukana synnyttämässä uusia hyödyllisiä ideoita.
• Aiempien ideoiden jalostaminen ja yhdistely: Kun pöydällä on paljon ideoita, niitä on helppo lähteä jalostamaan ja keksimään niiden pohjalta uusia ideoita. Tästä syystä aivoriihessä kannustetaan esittämään mahdollisimman paljon ideoita. Näin varmistetaan, että käytettävissä on materiaalia, jota voidaan myöhemmin yhdistellä ja järjestellä ja löytää näin muutamia ideoita, jotka ovat oikeasti hyviä ja toteuttamiskelpoisia.
• Ideoita ei kritisoida: Osbornin mukaan aivoriihi olisi hyvä jakaa kahteen osaan, ideoiden tuottamiseen ja ideoiden arviointiin. Kritiikki ja arviointi saattavat saada ihmiset puolustuskannalle, jolloin he eivät halua jakaa kaikkein mielenkiintoisimpia (tai villeimpiä) ideoitaan.
• Rentous on sallittua: Rohkaise villiin ideointiin. Osborn ehdottaa, että osallistujille suodaan täysi vapaus esittää yllättäviä ja epätavanomaisia ideoita. Vaikka niistä ei olisi suoraa hyötyä käsillä olevan ongelman ratkaisemisessa, ne toimivat katalysaattoreina uusille ja mahdollisesti innovatiivisille konsepteille.

Aivoriihi sopii siis tilanteeseen, jossa eniten väliä on ideoiden määrällä. Osallistujia kannustetaan erottamaan toisistaan ideoiden tuottaminen ja niiden arviointi. Näin varmistetaan, että heillä on vapaus keksiä tavanomaisesta poikkeavia ideoita ja kehittää toistensa ideoiden pohjalta uusia hyödyllisiä ideoita.

Vaikka aivoriihi on yleinen tekniikka, se ei ole täydellinen. Paljon äänessä olevat osallistujat saattavat jättää muut varjoonsa, mikä rajoittaa erilaisten äänien pääsyä kuuluville. Kritiikittömyyssäännön noudattaminen voi olla haastavaa, sillä meillä on luontainen taipumus arvioida ideoiden toteuttamiskelpoisuutta. Myös ryhmädynamiikka voi vaikuttaa aivoriihen onnistumiseen esimerkiksi johtamalla ryhmäajatteluun tai tiettyjen ideoiden liialliseen korostumiseen.

Mitä jos…?

Sääntöjen rikkominen

---

Seuraavaksi tutustumme tekniikkaan, joka voidaan tiivistää kahteen sanaan: Mitä jos?

Mitä jos? on yksinkertainen, tehokas ja suosittu tapa keksiä luovia ideoita. Esimerkiksi Toy Story – leluelämää- ja Nemoa etsimässä -elokuvat tuottaneen elokuvastudio Pixarin tekijät esittävät itselleen Mitä jos? -kysymyksiä kehittääkseen entistä mielikuvituksellisempia tarinoita. ”Mitä jos lastenhuoneen lelut heräisivät yöllä eloon?” ”Mitä jos rotta osaisi kokata paremmin kuin ravintolan kokki?”

Tämä yksinkertainen menetelmä voi auttaa näkemään uusia mahdollisuuksia ja kehittelemään epätavallisia skenaarioita ja ratkaisuja.

Tässä on pidempi, kolmivaiheinen versio Mitä jos? -tekniikasta:

1. Listaa kaikki säännöt. Ensimmäinen askel on listata kaikki nykyiset säännöt ja uskomukset, jotka haluat kyseenalaistaa. On hyödyllistä käydä läpi koko kyseenalaistamasi prosessi vaihe vaiheelta, jotta tulet varmasti kirjanneeksi kaikki säännöt. Kun lista on valmis, valitse testattavaksi yksi sääntö ja siirry seuraavaan vaiheeseen.

2. Valitse rikottava sääntö. Valitse yksi sääntö ja kysy Mitä jos? Kyseenalaistamalla säännön ja tutkimalla sitä voit tuottaa aiempaa dynaamisempia ideoita. Tässä vaiheessa on tärkeää, että et tiedä tarkalleen, miten sääntöä rikottaisiin – tämä epävarmuus on itse asiassa hyvä asia. Jos tiedät jo, miten sääntöä rikotaan, tuloksena on todennäköisesti vain iteraatio, kehittely, ei innovaatio. Säännön rikkomistavan selvittäminen on Mitä jos? -prosessin viimeinen vaihe.

3. Kuvittele, että… Tässä vaiheessa haastetaan tavanomaiset ajatusmallit ja tutkitaan, mitä muutoksia voisi tapahtua tai skenaarioita avautua, jos tiettyä sääntöä rikottaisiin. Tiimi keskustelee eri tavoista, joilla säännöstä voidaan hankkiutua eroon, ja kuvittelee, millä tavalla asiat olisivat erilaisia ilman sitä. Luonnoslehtiö voi olla hyödyksi, kun ajatusta herätellään henkiin. Kuvakäsikirjoitus on tehokas työkalu: se auttaa viestimään ideoita visuaalisesti ja helpottaa muiden osallistumista prosessiin.

Radikaalisti luova mikä vain

Mitä jos? -menetelmän soveltaminen muilla aloilla

---

Mitä jos? -menetelmä sopii hyvin radikaaliin luovuuteen, koska sen lähtökohtana on kyseenalaistaa perussäännöt. Mitä jos kotihoidon henkilöstö voisi tehdä kaikki päätökset itse? Mitä jos pomoja ei olisi?

Yksi ala, jolla säännöt ovat kaikki kaikessa, on julkinen hallinto. Liian usein loistavat ideat jäävät toteuttamatta, koska säännöt ovat liian jäykkiä. Joustavampi lähestymistapa olisi kysyä, miten idean voisi toteuttaa kaikesta huolimatta. Tämä lähestymistapa perustuu luovan byrokratian ajatukseen.

Creative Bureaucracy Festival on vuotuinen tapahtuma, jossa kasvava julkishallinnossa työskentelevien ihmisten joukko pyrkii löytämään innovatiivisia ratkaisuja yhteisöllisiin haasteisiin. Festivaalin järjestäjät muotoilevat kyllä/ei-ongelman niin, että Ei, koska -mentaliteetista siirrytään Kyllä, jos -lähestymistapaan. Tämä on radikaalisti luova ratkaisu byrokratian taipumukseen estää kansalaisten ja yhteisöjen luovuutta, kun he haluaisivat olla vahvemmin mukana muokkaamassa yhteistä elinympäristöään. Tutustu festivaalin verkkosivuihin (Creative Bureaucracy Festival) ja katso alla oleva video. Materiaalit ovat englanniksi. Voit myös hypätä tämän kohdan yli, siemen luovasta byrokratiasta on kuitenkin jo istutettu mieleesi. Jos video ei näy alla, voit katsoa sen täältä.

Radikaalisti luova urasuunnittelu

---

Entäpä sitten työelämä? Voimmeko käyttää radikaalia luovuutta urasuunnitteluun? Aalto-yliopiston Career Design Lab on pyrkinyt edistämään luovaa lähestymistapaa alati muuttuvien työurien muotoilussa. Design a meaningful career -verkkokurssilla keskustellaan radikaalin uraluovuuden ideasta:

”Radikaali uraluovuus tarkoittaa mielekkäiden ja kestävien uravaihtoehtojen suunnittelua ja kokeilemista. Radikaalius viittaa siihen, että uraluovuus edellyttää kulttuurissa hallitsevien kertomusten luovaa kyseenalaistamista, jotta voidaan keksiä itselle parhaiten sopivia ratkaisuja. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että huomio ei ole vanhojen paradigmojen mukaisissa hyvän uran mittareissa vaan liikkeelle lähdetään omista vahvuuksista ja arvoista ja suunnitellaan omia tarpeita vastaavat urapolku.”

Kokeileva ote urasuunnitteluun tarkoittaa sitä, että testaat, millaiset tehtävät ja roolit voisivat sopia sinulle. Jos joku haluaisi esimerkiksi testata, olisiko hänestä kirjoittajaksi, hän voisi varata yhden tunnin päivässä artikkelien kirjoittamiselle ja katsoa, miten se sujuu.

Tärkeää urakokeiluissa on, että ensin keksitään ideoita. Tässä voidaan hyödyntää aivoriihimenetelmää ja tietenkin Mitä jos? -tekniikkaa. Mahdollisia Mitä jos? -kysymyksiä ovat esimerkiksi seuraavat:

• Mitä jos muuttaisin toiseen maahan?
• Mitä jos vaihtaisin alaa huomenna?
• Mitä jos uusi urani liittyisi jollakin tavalla lempitelevisiosarjaani? Tai urheilulajiin? Tai elokuvaan? Tai peliin?

Myös Creative Bureaucracy Festival -tapahtuman lähestymistavasta voisi olla hyötyä: mitä jos siis siirtyisit ei, koska -mentaliteetista kyllä, jos -ajatteluun? Kun jokin asia tuntuu mahdottomalta, kokeile aloittaa vastaus sanoilla kyllä, jos. Kyllä, voisin muuttaa ulkomaille, jos…

Lähteet

1. Kirjavainen, H. (2021). Deconstruction of Idea Generation Methods Into a Framework of Creativity Mechanisms.
2. Morris, R. (1993). Continuous Project Altered Daily: The Writings of Robert Morris. Cambridge: MIT Press.
3. Mäkikoskela, R. (2015a). Ympäri, sisällä. Kolmiulotteinen työskenteleminen kuvataiteessa. Helsinki: Unigrafia. Aalto University publication series Doctoral dissertations 143/2015.
4. Mäkikoskela, R. (2015b). There is no art without confrontation. In Göthlund, Anette, Illeris, Helene & Thrane, Kirstine W. (eds.): EDGE: 20 Essays on Contemporary Art Education. Copenhagen: Multivers Academic, 335-348.
5. Nurminen, M. (2024). The Teaching of drawing in higher arts education — Articulating the practitioners’ orientations. Tallinn, Estonia: K-Print. Aalto University publication series DOCTORAL THESES, 46/2024.
6. Scharmer, O. (2016). Theory U: Leading from the Future as it Emerges. 2nd edition. Berrett-Koehler Publishers, Inc.
7. Siukonen, J. (2020). Hammer and Silence. A Short Introduction to the Philosophy of Tools. Helsinki: The University of the Arts Helsinki.
8. Wallas, G. (1926). The Art of Thought. Turnbridge Wells: Solsis Press.